Joulukiireet alkavat viimein helpottaa. Kaikki kortit ovat postissa ja muutama paketti uupuu pukinkontista - sitten se olisi siinä. Vein tänään Kuntatalolle varamammalleni ja toiselle kaunotarkolleegalle pikkupaketit joulukortin kera kiitokseksi ystävyydestä sekä työtoveruudesta. He ovat hymyllään ja positiivisuudellaan antaneet minulle paljon - ja antavat aina, kun näemme. Toivoisin, että voisin antaa heille myös jotain itsestäni - heidän kanssaan on mukava jutella ja parantaa maailmaa edes hitusen. Tietysti toivoisin myös heille rakkautta, jota he todella, kuten jokainen meistä, ansaitsee - kumppanin, joka seisoo vierellä niin myötä- kuin vastamäessä. Varamammastani tulee ensi vuonna isoäiti ja olen niin onnellinen niin hänen kuin hänen tyttärensä puolesta.
Prinsessan kanssa on tullut juteltua - lähinnä tosin tekstiviestien ja sähköpostin välityksellä. Sotakirves on haudattu ainakin siihen asti kun pääsemme kunnolla puhumaan. Meillä molemmilla on omat elämämme ja toiveemme sen suhteen. Lisäksi olemme niin erilaisia kuin olla ja voi. Mutta saa nähdä - uuteen vuoteen mennessä voidaan olla hiukan viisaampia tämänkin suhteen. Ehkä minun pitäisi vaan alkaa elää omaa elämääni - suruineen ja murheineen.
L.A.O.S:n Panda style - jeah!
Prinsessan kanssa on tullut juteltua - lähinnä tosin tekstiviestien ja sähköpostin välityksellä. Sotakirves on haudattu ainakin siihen asti kun pääsemme kunnolla puhumaan. Meillä molemmilla on omat elämämme ja toiveemme sen suhteen. Lisäksi olemme niin erilaisia kuin olla ja voi. Mutta saa nähdä - uuteen vuoteen mennessä voidaan olla hiukan viisaampia tämänkin suhteen. Ehkä minun pitäisi vaan alkaa elää omaa elämääni - suruineen ja murheineen.
L.A.O.S:n Panda style - jeah!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti