Ja hymyilemättä, kiitos!

Kävin tänään pitkästä aikaa passikuvassa - pakko, muuten se jv-kortti jää lopullisesti uusimatta. Aika hintava oli (15euroa), mutta se ei mieltä painanut - vaan se, ettei passikuvassa saa enää hymyillä. Olen nimittäin tottunut hymyilemään kaikissa valokuvissa (siis sellaista aitoa hymyä, ei mitään pepsodentia) ja nyt jouduin olemaan kuin poliisivalokuvassa hölmistynyt ilme naamassa. Kesähiukset on sentään kunnossa. No, onneksi tuota sängin koristamaa (?) passikuvaa ei tarvitse kenellekään liiemmin esitellä..

Muuten tänään oli ihan ok päivä. Istuin kirjastossa lukemassa kandikirjoja ja muitakin opuksia (muun muassa tunneälystä) - iltapäivä kului ystävän (joka oli tenttimässä ruotsia) kanssa kahvitellen ja shoppaillen. Tulipa opittua paljon uutta keittiö- ja sisustustarvikkeista - voi kun pääsisi itse sisustamaan! Viihdyn aina hänen kanssaan, niin iloinen ja optimistinen mieli stressistä sun muista huolimatta. Hän totesi yksituumaisesti, että kun vi**ttaa, niin pieni 100 euron shoppailu piristää mieltä kummasti (tänään häneltä ei mennyt kuin 10 euroa). Olisipa yhtä rikas kuin köyhäkin niin voisi sen 100 euroa aina pistää ns. sileäksi. Ehkä sitten joskus. Ainakin jos saan tavoittelemani viransijaisuuden - toivossa on hyvä elää..

Posted in AJANKOHTAISTA , KESÄ08