Uusi viikko

Viime viikko meni siis sairastellessa ja lämpöillessä - sekä kotona että ulkona, jonne oli loppuviikosta pakko uskaltautua - kuin myös saunaan lauantaina. Ulkona oli mukavan lämmin, ehkä toipilaalle liiakin lämmin - en uskaltanut t-paidassa käyskennellä vaan ohut takki oli laitettava. Nyt puolestaan on ihan mukavat ilmat, siis lämpötilan kannalta. Ja sataakin se on varmaan pakko, jotta kesä tulisi.

Otin eilen ja toissapäivänä ensimmäisiä kertoja yhteen Prinsessan kanssa - messengerin välityksellä tosin. Hän "valitti" siitä, etten avaudu (siis puhu itsestäni ja asioistasi) - toisin kuin hän. Yritin puolustautua sillä, ettei ole mitään puhuttavaa. Minulla kun ei ole opiskelun ja harrastusteni lisäksi muuta elämää (kuten ehkä pitäisi olla). Tulevaisuudelta toivon, että säilyisin hengissä aina seuraavaan aamuun ja valmistuminenkin on käynyt mielessä - ja että ruokaa olisi päivittäin pöydässä.

Ketään ei ole aikaisemmin asiani liiemmin kiinnostaneet. Toki vastaan "miten menee" -small talk-tyylisiin kysymyksiin lyhyesti ja ytimekkäästi "päivä kerrallaan". Ehkä minusta on tullut hieman kyyninen, mutta eikös se ole suomalaisten kansantauti? Enkä liiemmin halua tuoda itseäni ja toiveitani esille, koska eivät ne kuitenkaan toteudu - se on parin viimeisen vuoden aikana jo nähty. Ja eikös ne toiveiden täyttymiset riipu muista ihmisistä ja heihin en voi vaikuttaa: kaikilla tiensä on kuljettavanaan eikä kukaan muu voi sitä tien kulkemista helpottaa. Rinnalla voi kulkea, mutta Mikko Alataloa mukaillen ne taistelut, mitä ne nyt ovatkaan, on hoidettava yksin.

Toivottavasti alkanut viikko menee edes terveenä, sillä keskiviikkona olisi mentävä Tampereelle kandiohjaukseen ja torstaina työhaastetteluun (jota varten pitää etsiä muutama työtodistus). Ehkä ei kannata odottaa mitään tuoltakaan, aivan kuten on käynyt sen asunnon etsimisen suhteen. Jos vuokra on sopiva, niin viimeistään takuissa tulee hankaluuksia - minä kun en ole rahasta tehty.

On se hyvä, että edes joku on päässyt tavoitteisiinsa. Ystäväni Inka seikkailee pitkin ja poikin Kanadan mm-kisoja unelma-ammatissaan. Tiedän, ettei tuo urheilutoimittajankaan työ varmaan mitään helppoa ole. Mutta ammattiNAINEN on paikkansa ansainnut ja ylpeydellä on saanut kyllä hänen tekemisiään seurata.

Musiikiksi valitsin tällä kertaa Beth Nielsen Chapmanin "Sand and Water". Bongasin kipaleen eräästä vanhasta Teho-osaston jaksosta (Tehari pyörii mm. ruotsalaisella TV3-kanavalla). Muutenkin sarjassa on loistavaa musiikkia.

All alone I came into this world
All alone I will someday die
Solid stone is just sand and water, baby
Sand and water, and a million years gone by

Posted in IHMISSUHTEET , KEVÄT08