Tämä viikko on ollut enimmäkseen pettymys ja tämänpäiväinen graduseminaari "kruunasi" kaiken. En tiedä, jotenkin oli sellainen mielikuva seminaarista, että ohjaaja on ymmärtäväinen ja auttavainen sekä tekee koko puurtamisesta edes jotenkin siedettävän. Mutta vielä mitä. Itse joutuu pähkäilemään senkin, mitä seminaarissa tehtävä tutkimussuunnitelma sisältää ja minkä laajuinen se on. Taidan kysyä muutamalta ystävältäni, jotka ovat jo G:sta selvinneet.
Tekisi mieli vetäytyä koko projektista, mutta se on edessä kuitenkin jossain vaiheessa - olisi pitänyt sittenkin raahautua seminaariin jo vuosi-pari aiemmin . Elämä saattaisi näyttää valoisemmalta. Ensi keskiviikkona sitten juttelemaan ideasta, eli tutkielman aiheesta ohjaajan kanssa. Mitenköhän tuostakin selviää? Eräs ystäväni yritti lohduttaa, että "kyllä se siitä". Kai se sitten siitä vielä iloksi muuttuu..
Tekisi mieli vetäytyä koko projektista, mutta se on edessä kuitenkin jossain vaiheessa - olisi pitänyt sittenkin raahautua seminaariin jo vuosi-pari aiemmin . Elämä saattaisi näyttää valoisemmalta. Ensi keskiviikkona sitten juttelemaan ideasta, eli tutkielman aiheesta ohjaajan kanssa. Mitenköhän tuostakin selviää? Eräs ystäväni yritti lohduttaa, että "kyllä se siitä". Kai se sitten siitä vielä iloksi muuttuu..
0 kommenttia:
Lähetä kommentti