Kaikuja menneisyydestä

Viime päivinä olen aistinut menneisyyden kaikuja. Torstaina ja perjantaina YLE Teema ilahdutti "lahjapaketillaan" Sinisiä lauluja, mainiolla katsauksella suomalaisen taiteen syviin tuntoihin. Mieleeni syöpyi monta kohtausta: alueet, jotka ovat minulle jääneet etäiseksi ja peräti tuntemattomiksi (kerran suomalaiset kaupungit Petsamo ja Viipuri), talvi- ja jatkosodan vaikutus suomalaiseen identiteettiin ja tamperelainen taide-elämä Linnasta Päätaloon ja Viitaan (nyt valkeni sekin, miksi yliopiston päärakennusta kutsutaan Päätaloksi - syystäkin. Ja Päätalon ohella yliopiston kirjasto kantaa arvokasta nimeä Linna). Harmi vaan, ettei minusta koskaan taida tulla tamperelaista - tamperelaisuuteen kun on (kai) synnyttävä, kuten helsinkiläisyyteenkin..

Sininen laulu laittoi ennen kaikkea ajattelemaan nykykulttuuria ja sen paatoksellista tilaa verrattuna esimerkiksi 50-70-luvun kulttuuriin. Tietysti aika kultaa muistot ja kulttuuri on aina sidoksissa omaan aikaansa sekä maailmantilaan. Yrityksiä suomalaisen kulttuurin tekemiseen ja isänmaallisuuden säilyttämiseen kyllä löytyy (tästä oivana esimerkkinä Aki Kaurismäki), mutta jotenkin kulttuurinteossa on menty markkinahumuun mukaan - kulttuuria tehdään rahasta, ei rakkaudesta siihen.

Joululahja isälleni eli Reinot tulivat vihdoinkin postissa - parempi myöhään, eikö? Töppöset olivat kivat ja lämmittivät mieltä. Äitini vitsaili, että isäni pitää niitä vielä vanhainkodissakin - toivotaan, että pitää! Ja kenkälaatikkokin oli ihanan vanhanaikainen. Tilasin Reinot postimyynnistä, tulivat viikon kuluessa tilauksesta. Kaupasta hakisin niitä vielä ensi juhannuksenakin. Eli jos Reiskat kiinnostavat, niin ostakaa ihmeessä ne postitse. Olisi pitänyt tajuta tuo mahdollisuus jo ennen joulua, mutta sama pää kesät talvet..

Posted in TALVI08