Kiva, kun olet olemassa..

Eilen sovimme ystäväni kanssa tekstiviestitse huomisesta Helsingin tapaamisesta. Tällä kertaa ei ehditä kuin kahville, sillä ystävälläni on kiireitä Wienin matkan kanssa (hän juoksee sunnuntaina erään kaverinsa kanssa perinteisen Wienin maratoonin). Viime lauantaina hän juoksi 40 kilometrin verryttelylenkin hiukka yli neljään tuntiin, joten eiköhän tuolta Wienistä ole tuliaisina kohtuullinen aika. Itse en oikein ole pitkistä matkoista innostunut, olen enemmän sprintteri kuin pitkän matkan juoksija (muutama mitalikin kouluajoista on muistona). Ehkä HCM joskus, ei kuitenkaan pariin vuoteen ainakaan.

Tekstiviesti päättyi tuohon neljään sanaan. Olin kyllä otettu, täytyy myöntää (tunne on kyllä molemminpuoleinen). Harvoin sitä itsekin kiittää ystäviään näiden olemassaolosta, siis muina kuin ystävänpäivänä. Harmittavasti viime aikoina yhteydenpito ystäviin on jäänyt vähälle muun muassa opintokiireiden takia. Mutta, ystävyys on kuitenkin kaksisuuntaista viestintää.

Piipahdin maanantaina Helsingissä ostamassa (itseasiassa ostin veljeni kanssa puoliksi, jotain hyötyä heistäkin) itselleni uuden kannettavan - vanha kun alkaa vedellä jo viimeisiään. Rahaa meni, mutta onneksi voin vähentää puolet ostohinnasta ensi vuoden verotuksessa. Ihan näppärä peli tuntuu olevan, vaikka Vista kiukkuileekin. Kesällä kannettava tulee olemaan todennäköisesti aikas kovassa käytössä. Kunhan nyt saisin tuon yhden keskeneräisen esseenikin valmiiksi *huokaus*.

Posted in YLEINEN