Luomisen ihanuutta ja tuskaa

Kulunut viikko on ollut yllättävän rankka. Suurimman osan ajasta on vienyt viestinnän aineopinnot (mediakonvergenssin ryhmätyön teko) sekä vapaaehtoislehden toimittaminen, jotka ovat pitäneet allekirjoittaneen tiukasti läppärin äärellä. Hirveän paperin makuinen viikko siis. Kyllä sitä jotain sai aikaiseksi - deadlinet pitävät siitä huolen.

Mutta on sitä ehtinyt nauttia ulkoilmastakin, vaikka tuonne pakkaseen ei viitsisi ehdoin tahdoin lähteä. Ainakin naamavärkki saa väriä, jossei muuta. Luistelu tai hiihtäminen ei ole käynyt kuin mielessä, sentään mikään täysin sekopää ole - ainakaan vielä. Pyöräily onneksi sujuu, kun ei ole kovin liukastakaan.

Eilen kävin Helsingissä pikaisesti katsomassa tuon Bondin. Kaverista ei ollut seuraa kuin elokuvateatterissa, sillä ennen teatteria hän oli vielä töissä ja teatterin jälkeen kiire valmistelemaan perjantain (siis tämän päivän) tunteja. Itse jouduin odottamaan kuljetusta Lahteen tunnin, kun juna/linja-autoaikataulut ovat mitä ovat. Lämmin ruoka jäi siis väliin, mutta eihän sitä aina syödä tarvitse, heh heh.

Huomenna taas Helsinkiin, viestinnän luennot senkun jatkuvat. Joskus on rankkaa sovittaa yhteen Tampereen opinnot, avoimen opinnot ja harrastukset sekä satunnaiset pätkätyöt. Mutta sitähän tämä on, opiskelijan arki. Tosin ystäville on aina kalenterissa tilaa. Tänään juttelin Pradan kanssa mesessä lyhyen tuokion. En tajua, miten noin fiksu ja kaunis ihminen ei pidä itseään minään (siis fiksuna ja kauniina)? Taitaa olla vaikea tehtävä hänen itsetuntonsa kohottaminen. Mutta ystävää pitää auttaa ja hänen tukenaan tulee olla vaikeinakin hetkinä.

Toissa yönä tuli taas hieman itkettyäkin. Mutta se on toisen merkinnän asia.

Posted in YLEINEN