Yön valvottama, osa 1

Pitihän se arvata, että tällainenkin yö taas tulee. Sitä menee aikaisin nukkuman väsyttävän viikon jälkeen, mutta kun herää keskellä yötä, niin valvoisi vaikka aamuun asti. Tuli jotenkin taas paniikki lähinnä opinnoista - matkasta, joka on jäljellä. Olo on kuin maratoonarilla, joka miettii 35km:n kohdalla, jatkaako tästä suomalaisella sisulla eteenpäin (sitä omaa turvallista vauhtia) vai keskeyttääkö vihdoin ja viimein (sitä jo muutaman kymmenen kilometriä harkinneena). Vetoapua ei ainakaan tovereilta löydy, he kun valtaosaltaan ovat jo maalissa. Tulipahan taas kliseinen esimerkki, anteeksi siitä..

Posted in ELÄMÄ , OPISKELU