Samaa rataa..

Eihän tuo huono fiilis/paha olo mihinkään kadonnut - jatkui vaan. Koko päivän on erinäiset, lähinnä opintoihin asiat pyörineet mielessä. Heti aamulla oli sellainen tunne, että jollekin pitäisi avautua - mutta eihän siihen aikaan ketään ystävistäni ole hereillä. Ja jos olivat, niin työn touhussa tai kuka missäkin.

Piristystä päivään toi kirkkaan ilman lisäksi erään ystävän kanssa jutteleminen - vaikkei ihan irl, mutta kuitenkin noin virtuaalisesti. Pitkästä aikaa turisimme kuulumisia ja vähän muutakin asiaa. (Tosi)ystävät ovat hädässä kultaakin kalleimpia. En saanut kuitenkaan hänelle sanottua, kuinka pahoillani olen ollut siitä, etten ole aina ollut tavoitettavissa. Viime syksy oli kiireinen. Lupasin kuitenkin parantaa tapani..

Mutta, kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu - uskon ja toivon niin. Huomenna taas yritetään avata niitä solmuja - tai tehdä uusia, tiedä häntä. Helsingissä pitäisi ainakin pyörähtää.




Joka ainut päivä silti on, niinkuin lehti kirjoittamaton
siihen tunteet kirjoittaa, mitä itse haluaa
vaikka lupaa multa eivät saa

päivä tää jos tuskaa tuo, huomenna taas riemun suo
siksi tahdon hetket kaikki nuo..
Anne Mattila "Aina Jälki Jää"

Posted in ELÄMÄ