Jälki jäässä

Maanantait ovat yleensä minulle myrkkyä, mutta tänään oli aika leppoisa päivä (tyyntäkö myrskyn edellä?). Juttelin pienen hetken rakkaan ystäväni kanssa mesessä - siis hänen, jonka kanssa piti lauantaina käydä elokuvissa ja haukkaamassa pientä purtavaa. Hän pyyteli kovasti anteeksi unohdustaan (kalenterissahan se merkintä oli). Sanoin hänelle, että anteeksi pyydetään vain isoista asioista, kuten jostain typerästä riidasta tai pahoista sanoista - ei tapaamisten unohtamisesta. Pahoillaan voidaan toki olla ja kyllä hän olikin.

Harmittihan se minuakin, mutta sama pää kesät talvet itsekullakin. Eiköhän me tässä joskus, kunhan päästään edes päivästä sopimaan. Olen ollut hänestä hieman huolissaan, kuten kaikista ystävistäni. Mutta onneksi hänen nettituttunsa ja työtoverinsa pitävät (toivottavasti) hänestä hyvää huolta. Toki olen sanonut, että tarvittaessa olkapäätä löytyy myös täältä, eihän tässä ole matkaa kuin se tunti..

Talvi tekee tuloaan (jo oli aikakin). Lämpötila on laskenut -15C:n tuntumaan, tosin öisin voi olla kymmenen astetta kylmempää. Kävin tänään järven jäällä, tosin rantaa edemmäs en uskaltanut vielä lähteä. Hyvinhän tuo jo kesti ja parin yön aikana eikun vahvistuu edelleen. Paukkupakkasessa kävely tekee hyvää sekä ruumiille että sielulle - kunhan muitaa pukeutua lämpimästi, ettei palelluta käsiään (kuten allekirjoittanut teki haahuillessan kamera kourassa pitkin ja poikin järviä).

Huomenna Tampereelle ja toivon mukaan kahvituokio erään ystävän kanssa. Onneksi iltasella pääsee lenkkisaunaan lämmittelemään, kun on päivän viettänyt kaukana "pohjoisessa". Hrrr...

Posted in ELÄMÄ , YLEINEN