Pretty Maids All In A Row

Joulun aika on kohta jäämässä taakse. Siis kohta, sillä loppiaiseen saakka joulunaika on aina kestänyt. On tullut ainakin syötyä ja lepäiltyä - liikkumista unohtamatta. Muutama EI opiskeluun liittyvä kirja on joko luettu tai luettavana - niistä sitten lisää myöhemmin.

Blogimerkinnän otsikon valinta tuotti vaikeuksia. Alkuun meinaisin laittaa otsikoksi Pienen hetken (Anne Mattilan erään laulun mukaan), mutta sehän ei oikein olisi sopinut. Valitsin lempiyhtyeisiini kuuluvan The Eaglesin "Pretty Maids All In A Row" - ehkä se sopii parhaiten, tai sitten ei (jokainen päättäköön itse).

Pienistä hetkistä - sanoista, teoista tai eleistä, on joskus iso ilo. Sähköpostista tai puhelinsoitosta puhumattakaan. Rakkaista ystävistä tai kavereista on kiva kuulla ja heitä on todellakin mukava nähdä. Erään kanssa on taas pitkän tauon jälkeen meseilty - tai yritetty ainakin meseillä. Yhtä kaikki, kiva olla yhteyksissä.

Tänään näin erään ihmisen vuosien takaa. Siis näin, en valitettavasti ollut juttusilla. Kävin paikallisessa kirjastossa maksamassa sakkorinkini (peräti kaksi euroa). Tämä kaunokainen huomasi sisääntuloni ja tietysti tervehti hymyillen (saaden tietysti samanlaisen vastatervehdyksen). Kirjastossa kuulumisten vaihtaminen on aika kovan työn takana ja varsinkin nyt, kun tämä kaverini oli jossain seurueessa mukana. Kirjaston jälkeen kävin kaupoilla ja sama seurue tuli kauppaan (törmäsimme ulko-ovella). Kaverini puhui matkapuhelimeen, joten myös nyt kuulumisten vaihtaminen jäi toiseen (tai siis kolmanteen kertaan, joka joskus toivottavasti tulee). No, hyvä että edes nähtiin ja hänen hymynsä kyllä auttaa jaksamaan yli pimeimmänkin päivän.

Laitoin eräälle opiskelijatoverilleni vuosien takaa sähköisen joulutervehdyksen. Hou hou (tyypillistä hänelle tuo otsikointi, hymyilyttää vieläkin) -otsikoitu sähköposti kilahti toissapäivänä sähköpostilaatikkooni. Ko. henkilö kiitti joulutervehdyksestä ja kertoi joulun kuulumiset. Loma-aika jäi töiden takia kahteen päivään ja edessä olisi päivän urheilutapahtumien koonti iltaa varten (hän valitteli, että urheilussa tapahtui joulupyhinä kovin vähän). Hyvinhän tuo urakka tuli suoritettua ja jälleen kerran hän näytti oikein, no, kauniilta.. Olen kertonut hänelle monesti olevani ylpeä siitä, että hänen unelmansa on toteutunut eli hän saa työkseen tehdä sitä, mitä on opiskellutkin (ja aina halunnut tehdä). Olisi kyllä kiva nähdä häntä joskus kahvikupposen merkeissä..

Minulta kysyttiin tänään neuvoa. Kieliopillista tosin, mutta kuitenkin. Mukava tietää, että apu kelpaa joskus. Ja ainahan sitä annetaan, oli joulu tai juhannus - ystäville linjat ovat aina avoinna. Huomenna vuoden viimeinen arkipäivä. Miten nopeasti vuosi onkaan mennyt..

Posted in ELÄMÄ