20. Kinkku käveli kotiin

Joulu alkaa vihdoinkin tulla kotio. Tontut leikkivät ikkunalla, pipareitakin on kuulemma jo tehty, kuusi odottaa sisääntuomistaan parvekkeella ja kinkku on kävellyt pakastimeen - kauan tuota sikaa jahdattiinkin. Luntakin tuli jonkin verran, ihan vaan asvaltin peitteeksi. Hiihtämään ei pääse luistelusta puhumattakaan. Niin ja maanantaina söin joulunajan ensimmäisen riisipuuron - mitään pikkujouluja kun en ole päässyt viettämään.

Olen tehnyt myös viimeisiä jouluostoksia (osan lahjoista=suklaata toin reissultani). Tuntuu siltä, että joka vuosi on yhä vaikeampi ostaa lahjoja etenkin perheelle (siis vanhemmille ja veljille). No, lahjat ovat joka tapauksessa käytännöllisiä ja toivottavasti tarpeellisia. Myös ystäville on vaikea ostaa lahjoja. Tai siis ei ehkä vaikea sanan varsinaisessa merkityksessä. Sanotaan, että vaikka he itse eivät mitään haluaisi, niin kuitenkin niitä tulee annettua (haluan täten kiittää heitä siitä, että a) ovat olemassa ja b) ovat eräitä tärkeimpiä ihmisiä, mitä maa päällään kantaa). Tästä aiheesta on puhuttu muutama kuukausi sitten ja tullaan varmaan puhumaan koko blogin olemassaolon ajan.

Geneve-kuvatkin on tullut purettua, niitä sitten pyhinä tunnelmien kera.

Posted in JOULUKALENTERI