Soi blues joka asemalla..

Huh, terveiset Helsingistä ja saunasta! Aamulla vekkari soi viideltä ja piti taas lähteä tien päälle. Helsingissä alkoi kymmeneltä avoimen luennot (viestintä) ja neljältä loppuivat. Oli taas hyvä meininki ja luulen, että jotain jäi tällä kertaa myös päähän. Pakollinen laihutuskuuri tuntuu olevan päällänsä, kun ei ehdi edes lämmintä ruokaa syömään - tänään söin Wayne´s Coffeessa kanaleivän ja join vihreätä teetä (lounastauko oli ruhtinaalliset 15 minuuttia, sillä saman verran meni jonottamiseen).

Ennen kotio lähtöä kävin erään kaverin kanssa kahvilla - missäpä muualla kuin Wayne´s Coffeessa (itse join kyllä kaakaota). Juttelimme niitä näitä ja suunnittelimme pika-excua Tukholmaan. Kaverin pitäisi käydä sikäläisessä yliopistossa ja minun, no, vaikka tapaamassa uusia tuttavuuksia. Huomenna taas aikaisin ylös, on se kumma kun ei viikonloppunakaan saa nukkua.

Juice Leskinen on poistunut taivaalliseen laulu- ja sanoituskuoroon. Ikävä, mutta ehkä odotettu juttu. Hieno mies, vaikken koskaan tavannut (keikatkin jäi kuulematta, harmittaa). Loistavia ja koskettavia biisejä, niitä tuli aina hoilattua (itsekseen) aina kuin radiosta sattui kuulemaan. Jään kaipaamaan, kuten jäin Göstaakin. Onneksi Sikaa pääsee kohta laulamaan...

Mistä tullut oon, tiedä en.
Tietää en haluakaan.
Määränpää, kuinka tietäisin sen.
Mieti en, mä vaellan vaan.

En välitä muusta, mutta päivät jotka
maapallo rullaa radallaan.
Luonas kai olla saan?

Kun pysähtyy juna ja aseman nään.
Mä hyppään pois jään tuijottamaan.
Ihmiset kotiin käy kylmissään.
Suruni jäätyy iltaan koleaan...




(Luonas kai ollaan saan / Juice Leskinen)

Posted in AJANKOHTAISTA