Siniaaltoinen elämä

Siniaalto, vuoristorata..Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Uskon, että jokaisella meistä on siniaaltoinen elämä - tai vuoristoratainen, ihan miten haluaa. Välillä on niin mukavaa ja leppoisaa, toisinaan taas kaikki ottaa päähän - niinkuin allekirjoittaneella tänään.

Pari viimeistä päivää meni ihan mukavasti, vaikka on joutunut aikaisin heräämään. Aurinkokin näyttäytyi ja sai jutella erään henkilön kanssa elämästä noin yleensä - viestinnän opintoja unohtamatta. Kyllä, si-aalloistakin oli jotain puhetta. Fiksu ihminen, muttei heillä aina niin helppoa ole, vaikka toista miten kuvittelisi.

Tänään on taas palattu maan pinnalle, eli voidaan varmaan sanoa normaaliin elämään. Molemmissa opinnoissa lievä paniikki päällä, pitäisi lukea ja kirjoittaa vaikka mitä ensi viikkoon mennessä. Lisäksi ainejärjestön pikkujoulut jäävät pakostakin väliin. Niin ja ei luntakaan ole missään..

Onneksi viikonloppu on lähellä, vaikka kirjoittamisen/lukemisen merkeissä taitaa mennä. Saa nukkua pitkään ja kenties pari tuntia voipi lohkaista uutukaiselle Bond-filmille. Juicen "Lauluja rakastamisen vaikeudesta" on tosin pakko laittaa soimaan jo tänään, vaikkei ko.aihe olekaan ajankohtainen henkilökohtaisessa elämässäni.

Posted in ELÄMÄ