Blogi neljä vee

Heinäkuu on lopuillaan, enkä ole juhlistanut blogini synttäreitä - kappas vaan! Runsaat neljä vuotta olen päiväkirjaani raapustellut enempi ja vähempi mielenkiintoista asiaa. Aktiivisuus on vaihtunut päivittäisestä päivittämisestä hieman harvempaan naputteluun - mielialan ja kiireiden mukaan. Olen yrittänyt ottaa päivittäisten ja ajankohtaisten asioiden lisäksi käsittelyyn kaikkia kiinnostavia aiheita, kuten elokuvia ja ihmissuhdeasioita.

On toki asioita, joista en ole halunnut (vielä) puhua edes blogissa. Ehkä niidenkin asioiden aika tulee joskus, ken tietää? Ainoa asia, joka harmittaa on se, että osa kirjoituksista on jo bittitaivaassa bloggerin pari vuotta sitten tapahtuneen uudistuksen takia. On ilo huomata, että vakituisia (lue: uskollisia) lukijoita on muutama - kiitos teille!

Blogin kirjoittaminen on osin harrastusta (luovaa kirjoittamista) ja osin terapeuttinen tapa käsitellä asioita. Minulla ei nyt kuitenkaan hirveästi ole ystäviä, joiden puoleen kääntyä (siis kotipaikkakunnallani). Onneksi sentään tämä verkkopäiväkirja...

EDIT: vanhin kirjoitus

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , KESÄ09

Erään YYA-sopimuksen tarina

"Ei oo meillä enää mitä kantaa huomiseen,
vaan pisteen tälle tarinalle teen.."
(Anne Mattila / Toivon sulle)

Sanoin tänään irti Prinsessan kanssa pitkähkön ajan voimassaolleen YYA-sopimuksen. Itseasiassa päätin asiasta eilen yrittäessäni nukahtaa. Välimme eivät viime aikoina ole olleet kaikista parhaimmat ja livenäkin olimme nähneet viimeksi kahdeksan kuukautta sitten. En tiedä, jotenkin kyllästyin vastaamattomiin sähköposti- ja tekstiviesteihin. Kai se oli jonkinlaista mykkäkoulua, en usko kiireillä olevan mitään tekemistä asian kanssa (kauanko yhden tekstiviestin kirjoittaminen vie?). Lisäksi meidän piti tänä kesänä yrittää tutustua toisiimme paremmin (hänen ideansa), mutta jotenkin se jäi pelkäksi suunnitelmaksi - jälleen kerran. Ja se, ettei hän ollut puhunut koko Nizzan-vaihdosta mitään, loukkasi. Toki jokainen saa tulla ja mennä, mutta luulisi nyt minulle asiasta kertovan. 13 kuukautta on kuitenkin pitkä aika olla aivan jossain muualla kuin Suomessa.

Olisin halunnut hänen kanssaan puhua niin paljosta, siis kasvotusten - onhan noita sähköposteja jo läheteltykin ja "riidelty" tekstiviestitse. Jotenkin tuntuu, että vuosi vuodelta etäännyimme ja yhteydenpito väheni. No, nyt vähenee entisestään. Poistin hänen numeronsa kännyköistä ja laitoin vielä viimeisen sähköpostin - ainakin toistaiseksi. Tulostin hänen lähettämänsä sähköpostit ja heitin tulosteet takkaan. Ei tule ainakaan takerrettua niihin mahdollisena heikkona hetkenä.

Vaikkei siis ystäviä enempää oltukaan, niin on aika tyhjä olo. Enkä oikeastaan tiedä, oliko vika lopulta minussa vai hänessä. Kuitenkin autoin häntä, kun hän apua tarvitsi - mutta hän ei kai tehnyt samoin minulle. No, hänen kanssaan tuli kuitenkin vietettyä aikaa ja hieman juhlittuakin. Olisi ehkä pitänyt käyttää tietyt tilaisuudet hyväksi (siis mahdollisuudet tutustua paremmin), mutta menneeseen on turha palata. Elämä jatkuu - hänellä Etelä-Ranskassa ja minulla Etelä-Suomessa. Parempi näin, ehkä..

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , KESÄ09

Valaistumisia, osa 2

Valaistuin jälleen. Tällä kertaa kimmokkeena oli eilinen vierailu ystävän ja tämän perheen luona. En koskaan kuvitellutkaan, että äidin osa olisi helppo - etenkin, jos huollettavia on enemmän kuin yksi. Itse olen kasvanut sisarparven keskellä (kolme veljeä, joista yksi on kaksosveli) ja tiedän, ettei järjestyksen ylläpito ole helppoa. Ystävälläni (kutsuttakoon häntä nimellä M.), on kaksospojat. Ja kun on kaksospojat, niin tietäähän se, mitä se elämä on: ääntä, menoja ja meininkiä. Lapsen elämään kuuluu juokseminen ja kaikenlainen kiljunta - se on normaalia kasvamista.

Kuitenkaan en voinut olla miettimättä, millainen itse olin samanikäisenä. Muistan, tosin hämärästi, äidin pyytäessä olemaan juoksematta sisällä ja miksei ulkonakin. Lisäksi pienet kotityöt - roskanviemiset ja yleinen siivoaminen. Minulla oli taksana markka (tosin M:n pojat ovat sen verran hintatietoisia, että pyysivät kahta euroa) ja välillä en auttanut sittenkään, vaikka siis tuon markan olisin saanut. Nyt katsellesi äidin elämää toiselta näkökulmasta (siis aikuisena ja ystävien osalta), niin hieman omatunto kolkuttaa - ehkä sitä olisi pitänyt auttaa enemmän ja ottaa sitä taakkaa pois pienillä teoilla ja ilman maksua. Hattua pitää nostaa äideille, jotka opiskelevat/käyvät töissä ja vielä ehtivät käymään harrastuksissaankin.

Read the rest of this entry »

Posted in KESÄ09

Elämän markkinoilla

Elämän yksi oudoimpia ja ikävämpiä hetkiä on se, että tajuaa viimein jotain - eli se kuuluisa valkeus tulee. Itselleni tuo tapahui maanantaina ja voimakkaimmin tunne iski tiistaina. Huomasin nimittäin, etten pysty kilpailemaan elämän markkinoilla kenenkään kanssa millään tavalla - en kenestäkään (siis ihmisestä) tai mistään. Tunne oli masentava ja olo oli perin voimaton. Facebookissa olevat kaverini yrittivät lohduttaa toteamalla, ettei elämä ole mitään kilpailua ja että "elämän markkinat toimivat parhaiten maksuttomina ja avoimin mielin ilman suuria odotuksia. Antaa asioiden ja ilmiöiden sekä tunteiden tulla ja olla".

En nyt olisi niinkään varma. Nyky-yhteiskunta vaan on tällainen kilpailuyhteiskunta, jossa ihmisarvo lasketaan saavutusten ja omistuksensa mukaan. Uskon, että tietyille ihmisille on helpompaa vaan olla ja antaa asioiden sekä tunteiden tulla. Tasa-arvoisuuden kunniakkaasta tavoitteesta huolimatta emme lähde ns. samalta viivalta ja jokaisen täytyy vaan pelata niillä korteilla, jotka saa jaossa. Toki jokainen voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa ja elämäntilanteeseensa - mutta vain tietyn verran. Loppu on sitten Herran hallussa ja muiden käsissä.

Oi Jumalani, miksi niin levottoman teit
Miksi laitoit yksin myrskyyn kulkemaan
Annoit kynän, annoit käden, annoit tyhjän paperin
Joka sokealta vaatii sanojaan

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , KESÄ09

Viikinsaarta ja vinkkua

Tampere on minulle rakas paikka, vaikken olekaan onnistunut kotiuttamaan itseäni Pirkanmaalle (vaikka syksyllä alkaa n vuosi yliopistoa). Ehkä olisi pitänyt muuttaa sinne, niin olisi kenties valmiskin - heh! Mansen katuja tuli viime perjantaina ja lauantaina tallailtua. Ensimmäistä kertaa tsekattu Viikinsaari (go ELK!) ja Tammelan tori, mitä sitä muuta kesälauantaina kaipaakaan! Onneksi sää oli hieno ja muutamaan kaveriinkin tuli törmättyä. Pitäisi ottaa Manse joskus uusiksi, siis ennen yliopisto-opintojen alkamista ja tietysti hallaseurassa, mahdollisuuksien mukaan..

Mikäli sää oli viikonloppuna hieno, niin sitä se ei ollut eilen - rainy days and mondays. Sukat ja kengät märkinä tuli talsittua Helsingin kaduilla. Onneksi iltapäivän nyyttikestit pelastivat päivän. Oli mukava nähdä "vanhoja" tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin - ja keskustella sekä suomeksi että englanniksi. Niin ja syödä makkaraa (joka tosin paistettiin grillivastuksella uunissa sääolosuhteista johtuen) sekä juoda maukasta punaviintä. Kiitos vielä kerran asianosasille - Merci et Thank you! Tänään oli sitten aivan eri fiilikset, mutta siitä sitten tuonnempana.

Read the rest of this entry »

Posted in KESÄ09

Eläviä kuvia

Minulla on jäänyt kokonaan käsitelemäti kaksi toisestaan poikkeavaa elokuvaa, jotka olen käynyt katsomassa - Enkelit ja Demonit sekä Rajattu maa. Ron Howardin ohjaaman sekä Tom Hanksin ja Ewan McGregorin tähdittämä Enkelit ja Demonit käsittelee Vatikaanin salaista maailmaa aina paavin valitsemisesta lähtien. Vatikaania uhkaa katoaminen maailmankartalta. Katolisen kirkon epäsuosioon Da Vinci -koodin myötä joutunut Robert Langdon kutsutaan ratkaisemaan salamyhkäisen koodin arvoitus pommi-iskujen ehkäisemiseksi sekä siepattujen kaardinaalien pelastamiseksi. Matkallaan hän joutuu keskelle tieteen ja kirkon sotaa joutuen puolustamaan edustamaansa ammattikuntaa. Elokuva tarjoaa ikuisen kiistan lisäksi häivähdyksen salattua Vatikaanin maailmaa, joka kaikille katsojille ei välttämättä ole tuttu. Da Vinci -koodin "jatko-osa" ei tarinan kiehtovuudessa kuitenkaan yllä edeltäjänsä tasolle, vaikka näyttelijätyö on etenkin Hanksin ja McGregorin osalta toimivaa. Ayelet Zurer naispääosan esittäjänä suoriutuu osastaan hyvin, vaikkei Audrey Tautoun kaltaista karismaa omaakaan. ***

Wayne Kramenin ohjaama Rajattu maa käsittelee kunnianhimoisesti ja rohkeasti Yhdysvaltojen maahanmuuttopolitiikkaa. Kyseessä on ilman varsinaista juonta omaava, monitarinainen kertomus laittomista maahanmuuttajista, jotka tulevat hakemaan suurelta mantereelta kotimaastaan puuttuvaa onnea. Harrison Ford on maahanmuuttoviranomaisen alaisuudessa toimiva poliisi, joka ymmärtää ihmisiä heidän ahdingossaan. Ratsatessaan tehtaita hän törmää lukuisiin ihmiskohtaloihin, jotka kietoutuvat myös muiden elokuvasta kertovien ihmisten elämään. Heillä kaikilla on yhteinen unelma: tulla Yhdysvaltain kansalaiseksi ja ottaa oman palansa suuresta onnenkakusta. Unelma ei ole helppo toteuttaa, sillä kansalaisuusmenetelmä on monimutkainen eikä viranomaistasolla tunneta armoa.

Rajattu maa on oiva osoitus siitä, että poliisillakin on tunteet. Se liputtaa myös sananvapauden puolesta - sen, jota ei 9/11 -tapahtumien jälkeen tunnu Yhdysvalloissa olevan. Myös uskonto antaa oman mainion mausteensa kokoelmalle tarinoita. Kramer käsittelee monitasoisesti juutalaisuutta, ateismia ja muslimin elämää - miten uskonto vaikuttaa siirtolaisuuteen ja Yhdysvaltain kansalaiseksi tulemiseen. Rajattu maa yllätti positiivisesti ennen kaikkea aiheen käsittelytavan ansiosta. Miten saavuttaa onni ja menettämättä omaa identiteettiään ja omia tapojaan? Yhdysvallat - kansalaisuuksien ja uskontojen sulatusuuni vaatii koviakin keinoja onnen saavuttamiseksi. Suosittelen elokuvaa lämpimästi kaikille - älkää antako Harrison Fordin nimen hämärtää mielikuvaanne elokuvasta. ****

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , KESÄ09

Deittailemisen sietämätön vaikeus

Muutama merkintä sitten kommenttiosiossa on tullut esiin (suomalainen) deittailukulttuuri - tai pikemminkin sen puute. Erään kommentoijan mielestä "olisi helpompi kutsua tärskyille, kun olisi kummallekin osapuolelle selvää, että kyse on ihan vaan leppoisasta yhdessäolota". Toisen mukaan "deittailu on sitä, että käydään kahvilla/leffassa/tms. yhdessä, tutustutaan ja pidetään hauskaa, ilman että ollaan (vielä) vakavissaan". Miten on, onko Suomessa deittailukulttuuria ja jos on, niin millainen se on? Parantamisen varaa varmaan löytyy.

Kommentit laittoivat ajattelemaan sitä, mitä on deittailu ja mitä sitten seurustelu - itse kun en ole tietoisesti tehnyt kumpaakaan. Olen kyllä viettänyt kaunottarien kanssa aikaani muun muassa kahvittelun, elokuvien, kävelemisen (ilman koiria ja koirien kanssa) ja muun hauskan / leppoisan yhdessäolon parissa. Mutta deittailumielessä en kai koskaan.

Tämän takia koko deittailu/seurustelusysteemi on hieman epäselvä: missä menee deittailun ja seurustelun raja sekä missä vaiheessa deittailu muuttuu seurusteluksi? Yhdysvalloissa kun deittailu (dating) on kai samaa kuin seurustelu? Yhtä kaikki, parempi kai tehdä heti alkuun selväksi onko kyseessä "deittailu", treffit - tai jotain ihan muuta. Huomenna olisi tarkoitus mennä Helsinkiin, ystävän kanssa elokuviin (vuorossa olisi Rajattu maa) - sitä leppoisaa yhdessäoloa ilman vakavissaan oloa.

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , KESÄ09

Kuuma kesäinen Helsinki

Torstai oli suorastaan kuuma päivä. Tuo päivä oli aivan pakko lähteä viettämään rannikkokaupunkiin (siis Helsinkiin). Luulin, että päivästä tulee suunnitellun mukainen (kaverin kanssa Suomenlinnaa sun muuta) ja viileä merituulen ansiosta - mitä vielä. Lämmintä ja lähinnä yksinoloa, pöh!

Aamupäivällä poikkesin Merikadulla. Katselin muun muassa keskiluokkaisten veneilyä (voi kun olisi vene ja voi kun osaisi soutaa) ja lukuisten juoksijoiden tuskaista taivallusta - hulluja ovat nuo roomalaiset ainakin. Tunnin istuskelun jälkeen olikin vuorossa Kaivari, jossa oli aivan pakko lukea tenttikirjaa ja antaa samalle selälle arskaa (siis piti riisua paita, onneksi kukaan ei lähtenyt karkuun). Keskikaupungillakin piti käydä moikkaamassa kaveriani, jonka kanssa siis piti lähteä Suomenlinnaan.

Kohokohta oli kuitenkin erään uuden tuttavuuden tapaaminen livenä - olimme jo olleet vuosia nettituttuja. Ulkosuomalaisia on kiva nähdä heidän ollessaan lomalla Suomessa. Kävimme muun muassa syömässä tässä pienessä, mutta kodikkaassa kahvilassa nimeltänsä Villipuutarha. Puhuimme kaikenlaista säästä opiskeluun ja Michael Jacksonkin taisi tulla mainituksi! Harmittaa, että tapaaminen oli aika lyhyt (parisen tuntia). Toisaalta, parempi sekin kuin ei mitään ja tapaamisen laatu korvaa määrän (eli käytetyn ajan) tässäkin tapauksessa. Lisää ulkosuomalaistapaamisia on luvassa parin viikon päästä nyyttäreillä, joten hätä ei ole tämän näköinen.

Torstain saldo siis rusketusta, hikeä ja hieman vertakin (kun saadali hiersi isovarpaan ihoa auki).

Read the rest of this entry »

Posted in KESÄ09

Posteja prinsessoille

Maanantaina vaivasin Itellaa ja laitoin menemään kolme tervehdystä - yhden kirjeen ja kaksi postikorttia. Postit ovat odottaneet lähettämistään jo turhankin kauan. Oli siis korkea aika muistamiseen.

Eräälle uudelle tuttavuudelle kirje sisälsi kuvalevyn ja kortin. Kuvalevyllä on "muutama" lakkiaiskuva, joita räpsin lehtijuttua varten. Kortti sisälsi "treffiehdotuksen" - siis jos hän on seuraa vaikka joko leffaan tai piknikille. Aina kannattaa yrittää - eikö?

Toinen kortti oli odottanutkin lähettämistään kauan. Onnittelukortti tyttölapsen, siis prinsessan, syntymästä ja kastekin oli tuossa viime sunnuntaina. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan..Onnea vaan pienelle ja pienen ylpeille vanhemmille vielä kerran! :)

Kolmas posti, eli kuvan kortti meni Prinsessalle. Sellainen, no, en tiedäkään millainen kortti - mutta olen hänelle aina toisinaan korttia laittanut, kun ei olla nähty aikoihin. Pyrin aina muistamaan ystäviäni - jossei livenä, niin tuollaisella ihanalla pahvisella läpyskällä.

Postikortin mä muistin lähettää - vai miten se meni? Oih mikä sisaruspari - varsinkin tuo Anne tuossa! ;)

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , KESÄ09

500:s

Lauantaina piti olla hellepäivä, mutta kattia kanssa. Aamusella vielä aurinko helotti pyöräillessäni Lahteen. Mutta iltapäivällä piti turvautua huoltoautoon, kun sadevarustus jäi kotiin (sandaleilla ja shortseilla ei oikein innostanut. Ei päässyt uimaankaan, vaikka toiveita oli. Minigolf ei ole minulle kovin tuttu peli, mutta kyllä tuo maila pysyi kädessä. Tappio tuli molemmilta radoilta, mutta se ei ole mitään uutta ja mielelläni minä kaunottarille häviän - lajissa kuin lajissa. Varmaa on, että minigolfia pelataan vielä tänä kesänä - haaste nimittäin on jo heitetty! Ja muutenkin on suunniteltu kaikkea kivaa jäljellä oleville kesäisille päiville. Mikäli toteutumisaste on enemmän kuin 50 prosenttia, niin olen onnellinen. Monena kesänä on nimittäin käynyt niin, että ne suunnitelmat ovat jääneet paperille - syystä tai toisesta. Suunnitelmat ovat jotain, mitkä eivät oikein ole minua tällä hetkellä. Vasta tiistain jälkeen voi suunnitella loppukesää ja alkusyksyä.

Tänään oli kesän ensimmäinen rajumpi ukonilma - tai oikeammin ukkoskuuro. Kivan virkistävää. Saisi tulla useampana päivänä, ei haittaisi pätkääkään!

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , KESÄ09

Kuuma Korkeasaari

On kuuma. Vielä kuumempi se on kaupungissa. Eikä se merituuli niin paljoa viilennä, esimerkiksi Helsingissä. Kävimme tänään muutaman kaverin kanssa Korkeasaaressa. Ihan kiva paikka, mutta ei kesähelteillä. Paljon ihmisiä pienellä saarella - voi sitä iloa..Mutta paljon hienoja elukoita oli näkyvillä (mutta ei tiikeriä eiikä jääkarhua, höh!) ja tulihan käytyä edes jossain turistikohteessa tänä kesänä. Ja kuvia tulossa tästäkin tapahtumasta - kuten Naisten kympistä. Jotenkin sitä ei vaan ole inspiraatiota, ainakaan helteellä kuvia läpi. Kävin samaan rahaan (siis samalla reissulla) neuvottelemassa työasioista. Heinäkuun lopulla alkaa kahden ja puolen kuukauden pätkäduuni. Parempi sekin kuin ei mitään. Siihen asti on onneksi "lomaa" - vaikka opiskelijoilla ei sitä saa olla (pakko painaa kirjallisissa töissä vuodet läpeensä).

Ihmissuhteet mietityttävät edelleen. Prinsessan, jonka monet blogin lukijoista tietävät, kanssa ei olla nähty (edelleenkään). Seitsemän kuukauttahan siitä on, kun viimeksi nähtiin - kohta kahdeksan. Sain toissapäivänä tietää, että hänen vaihtonsa Ranskanmaalla kestääkin vuoden. Siis 12kk - 365 päivää. Minä en Ranskaan joka hetki pääse, etenkin kun tuo iso G pitää saada tehtyä. Joten jossei me nyt parin kuukauden sisään nähdä ja puhuta asioita juurta jaksaen halki, niin se on siinä. Elämä on.

Tämä Katie Meluan - It´s all in my head kertoo sen, mitä jätin nyt kertomatta. Siis tässä postauksessa ja miksei muissakin.

Drowsy, drinking,
I keep thinking,
We're not far apart.
Scared of waking,
Lonely, aching,
Just me and my hopeless heart

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , IHMISSUHTEET , KESÄ09

Hikinen aamu- ja iltapäivä

Häät on siitä kummallinen tapahtuma, että se jää monien mieleen myös niiden jälkeen - ellei ole sitten sattunut sammumaan pöydän alle (mitä näissä häissä ei tapahtunut). Jälkeenpäin olen saanut kuulla tehneeni ainakin yhden virheen - istuin kirkossa nimittäin morsiamen puolelle, vaikka ennen häntä olen oppinut tuntemaan itse sulhasen. Mitäs näistä, Kaanain häistä.

Olen häiden jälkeen pohtinut yhä enemmän sekä muiden että itseni ihmissuhdekuvioita. Muiden ihmissuhteet ovat olleet esillä muun muassa erään suomalaisen keskustelupalstan naisasiat -ketjussa, jossa tällä hetkellä puhutaan kahdesta asiasta: ihmisiin tutustumisesta ja siitä, kuka tarjoaa esimerkiksi kahvit sun muut tapaamisessa ja kenelle. Eräs juuri täysikäinen mieshenkilö haluaa tehdä vaikutuksen erääseen kaunottareen ja tiedusteli ao. ketjussa sopivaa lahjaa (hän oli muun muassa korun tai muun arvoesineen kannalla - tulipa myös puhdas käteinenkin esiin). No, oma neuvoni oli perinteinen kukkakimppu kortilla. Sen jälkeen olisi varmasti hyvä tiedustella mahdollista tapaamista. Koru sun muut tulevat vasta sitten, kun suhteen suunta on selvillä - jos heti aloittaa korulla, niin se suunta on yleensä päin mäntyä, kuten Jukolan veljeksillä aikoinaan.

Toinen keskustelun aihe on ollut tarjoaminen. Kyse on siitä, tarjoaako mies ensitapaamisella (esimerkiksi baarissa tai kahvilassa) vai maksaako kukin omansa. Mielipiteitä ao. asiasta oli monia - toiset tarjoavat herrasmiesmäisesti, toiset puolestaan maksavat oman osuutensa. Oma mielipiteeni on selvä: ensimmäiset kahvit / siiderit eivät hirveitä maksa, joten ne menevät omaan piikkiin. Sitten jos/kun menemme elokuviin, niin kukin joko maksaa omansa tai vuorotellaan (mikäli tapaamiskertoja on odotettavissa useita). Kolmas puheenaihe koskettaakin sitten seurustelua ja sen aloittamista. Itselläni kun ei ole kokemusta, niin en ole vielä aiheeseen vastannut - enkä käsittele sitä vielä täälläkään (vaikka tekstiä riittäisi siitäkin aiheesta).

Kävin tänään fillaroimassa - mittariin tuli runsaat 50 kilometriä. Piti lähteä hakemaan tuntumaa pyöräilyyn, on hieman jäänyt vähälle noiden tikkien takia. Ihan hikihän tuosta tuli, mutta se lienee tarkoitus. Iltasella käväisin saunomassa ja uimassa (talviturkin pois). Siiderin kanssa saunan lauteilla tuli kyllä mietittyä yhtä sun toista - myös ihmissuhteita tai niiden olemattomuutta. Mutta kivat löylyt ja sai ainakin urheiluhien pois!

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , KESÄ09

Blogikysely

Olen katsellut ihastuksella muiden blogeja ja todennut, että todella mielenkiintoisia merkintöjä on kirjoitettu. Etenkin ihmissuhteista on kirjoitettu rohkeasti (K-18 merkinnällä tosin). Itseänikin kiinnostaisi hieman uudistaa kirjoitustyyliäni ja muuttaa sitä kenties rohkeampaankin suuntaan. Nyt tämä kirjoittelu tuntuu olevan "mitä tein tänään" - meininkiä - joka kai ei ole päiväkirjankaan tarkoitus.

En tiedä, pitäisikö ihan K-18 -juttuja alkaa takomaan. Tosiasia kuitenkin on, etten ihan kaikista asioista kerro - siis haaveitani yms. Anonyymiteetin menettämisestä ei liene pelkoa, sillä monet blogini lukijoista (niistä muutamista siis) tunnistavat ao. henkilön - siis tietävät, kuka olen. Ja jos silloin tällöin seksistä kirjoittaa, niin ei se kävijämääriä nosta. Se ei liene tosin tarkoituskaan.

Siis blogikysely on auki - noin kuukauden verran. Mutta jos vastauksia ei rupea tulemaan, niin kaikki halukkaat ovat kai vastailleet. Kaunis kiitos!

PS Jossei tuo blogikysely toimi (kuten nyt), niin laittakaa sähköpostia tai kommentti. Kaikki huomioidaan!

Read the rest of this entry »

Posted in KESÄ09

Ennen ja jälkeen juhannuksen

Eilen oli kiva päivä - pitkästä aikaa! Käväisin Vantaalla - Jumbossa shoppailemassa (sen webkameran) ja Flamingossa (katsomassa Enkeleitä ja demoneita). Juteltiin ystävän kanssa myös ihmissuhteista ja kaikesta muustakin. Siinähän se päivä vierähti. Hänen kanssaan olisi kyllä viettänyt tovin jos toisenkin. Ehkä sitten ensi viikolla, jolloin on luvassa hellettäkin - rannalle tekisi kyllä mieli, siis makoilemaan ja olemaan. Törmäsin eilen myös erääseen kouluaikaiseen kaunottareen, jota en ollut nähnyt sitten yläasteen. Hän tunnisti allekirjoittaneen heti aurinkolaseistani (eli moikatkaa, kun tulen vastaan).

Tänään oli ystäväpariskunnan häissä - elämäni ensimmäiset juhannushäät. Ihan kiva juhlat, joista jäi hyvä maku suuhun (kiitos lohikeiton ja mansikkakakun). Tästä se juhannus alkoi - en tiedä, mihin se loppuu. Ainakin helteisiin, ensi viikolla! :)

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , KESÄ09

Elämä on tentti

Kuluneen viikon olen ollut aika ulalla - tai kokonaan pois radioaalloilta. Luomenpoisto aiheutti katkoksen sekä liikunnassa että saunomisessa - kummastakin pidän kuin hullu puurosta. Sauna nyt ei niinkään, mutta tuo liikkuminen - siellä se maastopyörä pölyttyy pyörävajassa. Onneksi sunnuntaina saa taas suhailla sen minkä ehtii! Olo on ollut aika väsynyt liikunnan puutteen ja antibioottikuurin takia - eikä tuo nukkuminenkaan mitään suurta juhlaa ole ollut. Tämä kaikki näkyy yleisessä suoritustasossa. Unohdin muun muassa ilmoittautua vero-oikeuden ja oikeusteorian tentteihin (jotka olisivat olleet tänään). Tenttien missaamisen lisäksi missasin tänään yhden mielenkiintoisen tapaamisen - kaikki ompeleiden takia. Elämä on muun muassa tenttekä - ja niitä tulee syksyllä. Myös tuo tapaaminen on siirretty molemmille parempaan ajankohtaan, joten no problemo.

Mutta olen saanut sentään jotain hyvääkin aikaiseksi, nimittäin terapoinut ystäviäni. Etäisesti tosin, mutta tärkeintä on, että joku (siis minä) kuuntelee. Ja sitähän minä olen osannut tehdä aina ja mielelläni teen sitä myös jatkossa. Olen suorittanut SPR:n henkisen tuen perus- ja jatkokurssit sekä lukenut psykologiaa, joten jonkinlaista valmiutta löytyy toisen ihmisen auttamiseen ja kohtaamiseen. Harmittelen, etten ole voinut olla läsnä (siis livenä), sillä tuolloin auttaminen on paljon helpompaa - näkee toisen ja tarvittaessa voi koskettaakin. Kosketuksella on aikamoinen vaikutus kriisitilanteessa.

Huomenna pääsen moikkaamaan erästä ystävääni Vantaalle. Tarkoitus on mutustella, jutella ja katsoa "Enkeleitä ja demoneita" Flamingossa (missä en ole aikaisemmin käynytkään). Toivottavasti takana on vähintään yhtä hyvä yö, kuin viime yö (nukuin melkein heti, vaikka olin aiemmin ottanut tunnin päikkärit) - muuten tiedossa oleva kiva torstai voi saada vähemmän kivaksi. Ja ensi viikolla toivottavasti näen uusia tuttavuuksia (esim. ihanan lähihoituri-neitokaisen).

Keskiviikon ratoksi pitkästä aikaa hiphopia (eli bassoradion kuuntelijoille tuttua musiikkia). Itselleni on hieman jäänyt tuo basson kuuntelu, kun Soppis lähti "lomille" - toivottavasti hän palaa sieltä, missä nyt onkin. Avain (vaikka kuvassa on Steen1) featuroi Iso-H:n kanssa: Elämä on tentti. Fock yea!

mitä pitää oppii et elämässä pärjää?
mitä pitää tietää et joku duuniin värvää?
ei periks edes senttii, jokainen on talentti
istu alas penkkiin, elämä on tentti
mitä pitää oppii et elämässä pärjää?
mitä pitää tietää et joku duuniin värvää?
ei periks edes senttii, jokainen on talentti
istu alas penkkiin, elämä on tentti

Read the rest of this entry »

Posted in KESÄ09 , OPISKELU

Ihmissuhteita ja muuttamisia

Olen lueskellut blogiviidakon syvyyksistä ihmissuhteita käsitteleviä merkintöjä. Osa niistä liittyy seksiin, mutta osa toisenlaisiin kanssakäymisiin. On kai lohduttavaa ollut huomata, ettei ole helppo muillakaan, jossei minulla. Olen jo pitkään miettinyt suhdettani erääseen neitokaiseen. Olemme viimeksi tavanneet fyysisesti yli puoli vuotta sitten ja mesessäkin pari-kolme kertaa. Kyllä meillä muutamia tapaamisvirityksiä on ollut, mutta ne ovat jääneet syystä tai toisesta yritykseksi.

Toisaalta tiedän, että hänellä on omat kiirensä harrasteiden ja kesäopintojen parissa mutta toisaalta: miten voi edes yrittää tutustua ihmiseen, jota ei näe ei kuule kuin ns. tarvittaessa (jos hän tarvitsee lainaksi rahaa tai apua opintojen suhteen). Tilannetta ei todellakaan helpota hänen tuleva Ranskan-vaihtokomennus (joo, Nizzassahan me nähdään sitten joka toinen viikonloppu). Mene ja tiedä. Ehkä pitäisi jatkaa odottamista, mutta toisaalta alkaa tämä tarina olemaan päätöksessään. Varsinkin kun tiedän, etten ihan ole hänen ansaitsemaansa tasoaan (kts. markkinateoria). Ja ajan antaminen on ymmärrettävää, mutta rajansa kaikella (eiköhän sitä jo ole annettua) ja nyt pitäisi olla päätöstentekoaika etenkin kun harkitsen muuttoa Helsinkiin ja elämää pääkaupungissamme. Mutta nämä asiat selviävät muualla kuin blogimaailmassa, ainakin toivon niin.

Muutosta puheenollen. Eräs (aivan toinen) ihastuttava ystäväni muuttaa tänä viikonloppuna. Runsaat pari vuotta sitten maisteriksi valmistunut opiskelutoverini teki elämänmuutoksen ja päätti jättää yliopistokaupunkinsa sekä lukuisat ystävänsä taakseen. Suuntaa en tiedä, mutta hänellä on ollut ikävä kotikonnuilleen Kaijjaaniin. Olimme aikaisemmin keskustelleet asiasta noin sivujuonteena. On kuitenkin pakko tunnustaa, että aikamoisena yllätyksenä tuo päätös tuli.

Olin vasta oppinut tuntemaan hänet (vaikka opiskelimme vuosia samaa alaa, niin emme juurikaan törmänneet) ja nyt yhtäkkiä joudun "luopumaan" hänestä - vastahan meillä oli viime syksynä mahtavaa aikaa Helsingissä. Jos kyynel virtaa hänelläkin, niin kaukana se ei ole minultakaan - etenkin kun tiedän neitokaisen itkeneen itseltään silmät päästään jo koko kuluneen viikon. Laitoin hänelle eilen lohduttavan ja kannustavan viestin, joka päättyi allaolevaan runoon. Vaikken siis opinnut tuntemaan häntä toivomallani tavalla - hän todellakin ansaitsee ja tulee saamaan parempaa.

Oi ystäväin sä kultainen,
on katseesi niin herttainen.

En ystävää mä parempaa,
voi koskaan muullon omistaa.

Tuut aina vierelleni,
pyyhit pois kyyneleeni.

Naurat seurassani ain,
silloin meil´ on hauskaa vain.

En koskaan voi sua unhoittaa,
kun meil on aina niin mukavaa..

Kello yhdentoista jälkeen (viime yönä siis) puhelimeen pärähti kiitos kauniista viestistä. Tänään hän ei ehdi vastailemaan, mutta muuton jälkeen ehkä. Mutta tärkeintä, että sanoma meni perille: minun tulee niin ikävä häntä - enkä valitettavasti ole ainoa.

Mietin pitkään merkintään sopivaa videota. Päädyin kuuliaisena vihreänä pj Anni Sinnemäen sanoittamaan Sinä lähdit pois -kappaleeseen. Jos Terhille tuli vilunväristyksiä kohdassa 1:25, niin sitä kai tulee minullekin (eihän täällä Suomessa shortseissa tarkene).

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , KESÄ09

Sisar hento valkoinen

Kuluneella viikolla olen nauttinut oman osani veronmaksajan ja asiakkaan (opiskelijakin maksaa veronsa) roolista perusterveyden- ja hammashuollon saralla. Keskiviikkona minulta nipsastiin luomi ja tilalle tulivat ompeleet sekä antibioottikuuri. Kaiken lisäksi en saa käydä saunassa, uida tai harrastaa hikiliikuntaa puoleentoista viikkoon. Rangaistusta siinäkin, sillä rakastan saunomista ja liikuntaa! Kai se on kestettävä. Lääkäri totesi luomen hyvälaatuiseksi, mutta senhän näkee sitten kolmen viikon kuluttua. Anttibioottikuuri kainaloon ja menoksi!

Torstaina puolestaan oli hampaiden vuoro. Poikkesin suuhygienistilla (joka oli aika kivannäköinen kaunotar, hih), joka moitti hampaiden kotihoidosta. Seuraavaan hoitokertaan mennessä pitäisi siis puhdistaa hammasvälit päivittäin ja pestä ne hampaat kaksi kertaa päivässä. Muuten hampaat näyttivät ihan kunnollisilta purukalustoilta.. Näpsäkkä hygienisti antoi vielä sähköhammasharja-esitteen - jos nyt viimein saisi sen ostettua!

Eilen päättyi Teho-osasto täällä Suomessa(kin). 15 vuotta komeat ja kauniit lääkärit sekä ne ihanat hoiturit olivat vieraanamme. Itse pidin sarjan "vanhoista" tuotantokausista - siis niistä, jossa oli John, Doug, Mark, Susan, Abigail, Neela *ihananinenhuokaus*. Nämä "uudet" jaksot eivät oikein enää iskeneet. Kaunottaria valkoisissa tulee ikävä - etenkin Susania ja Neelaa. Sekä tietysti John Carteria, joka oli suosikkihahmoni koko sarjassa ja johon ehkä olisi voinut samaistua (kukapa ei haluaisi olla komea ja rikas lääkäri).

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , KESÄ09

Rotestivaalit

Eiliset EU-vaalit olivat protestivaalit. Sen kertoo sekä vaalien tulos että hylättyjen äänien suuri osuus. Meidän äänestysalueella eräs lappunen syytti EU:a hintojen nostosta. Niin se varmaan on sitä tehnytkin, mutta tuskin EU on ainoa syyllinen korkeisiin hintoihin. Vaalien tulos yllätti sekä negatiivisesti että positiivisesti. Negatiivinen yllätys oli PS:n vaalivoitto. Ei Soini mikään huono poliitikko ole ja varmasti lainkuuliainen ihminen. Mutta puolueen ideologia ei oikein ole minulle kunnolla valjennut. Onhan heillä kunnioitettavia tavoitteita (muun muassa sotaveteraanien aseman parantaminen), mutta maahanmuuttajavastaisuutta en oikein ymmärrä - voisiko joku ko. puolueen kannattaja hieman valaista puolueen ideologiaa? Positiivinen yllätys oli Vihreiden vaalimenestys, joka sai jatkoa EU-vaalien paikkajaossa - yksi paikka lisää ja hienot naiset (H:t eli Hautala&Hassi) komeasti Brysseliin (ja Hassi jatkoajalle).

Olin eilen siis vaalilautakunnassa ties kuinka monetta kertaa. Lipunnostolla valjennut päivä oli verkkainen. Äänestäjiä kuitenkin riitti. Eräs mieleenpainivimmista äänestäjistä oli sotiemme veteraaani, joka on taistellut sekä Kannaksella että Lapin sodassa. Hän totesi äänestäneensä jokaisessa vaalissa päästyään rintamalta, eli vuodesta 1945. Kunnioitettavaa, että häneltä löytyy demokratiaan - miksei olisi, kun hän on joutunut sen eteen taistelemaan kahdessa sodassa. Muutoin äänestysaktiivisuus jäi laihaksi. Eikö EU:ta koeta läheiseksi asiaksi - mene ja tiedä.

Kohta Suomen Cupin viidennen kierroksen otteluun, jossa vitosessa pelaava paikallisseura kohta Veikkausliiga-MyPan. Tiedossa on unohtumaton jalkapalloilta, sen voin luvata!

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , KESÄ09

Vaalikuumetta pakkasella

Viileähkö lauantai on mennyt vaaleja odotellessa - vaalikuume siis nousee. Aamulla kävimme äänestyalueemme puheenjohtajan kanssa hakemassa vaalimateriaalin ja laitoimme samalla vaalihuoneistoa kuntoon. Tämän jälkeen kävin jakamassa hieman vaaliesitteitä - parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ainoa asia, mikä harmittaa, on se, että jouduin perumaan erään mielenkiintoisen tapaamisen. Mutta aikataulut eivät aina mene yksiin..

Ilmojen äärimmäisyys ja se, että päivän ylin lämpötila on ollut ainoastaan +6 ja öisin on ankaraa hallaa laittaa miettimään ilmastopolitiikkaa. Tällainen ilmojen äärimmäisyys on seurausta ihmisten toimista. Tähän on tultava parannus, jotta ilmasto vakautuisi ja voisimme jälkipolvillemme jättää puhtaan maailman. Huomenna ratkaistaan Euroopan tulevaisuus. Tämän takia kehoitan kaikkia käyttämään ääntänne - oli ehdokas sitten vihreä, kokomuslainen tai demari. Vain äänestämällä voit vaikuttaa sinun ja lastenlastesi tulevaisuuten. Menethän huomenna uurnille!

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , KESÄ09

All the way

Tänään ilmestyvässä paikallislehdessä on kaksi lehtijuttuani. Tasoltaan (pl. valokuvat ja otsikot) ne eivät kai päätä huimaa, mutta säilyyhän tuntuma lehtikirjoitteluun. Pitäisi jaksaa kirjoittaa uusi mielipidekirjoituskin, mutta se jäänee kai viikonloppuun. Tässä on ollut kirjoittamista ihan riittävästi (em. lehtijuttujen lisäksi muistiota ja sen sellaista). Lisäksi hyvä mielipideteksti vaatii loistavan näkökulman lisäksi runsaasti viilaamista (tekstihän ei ole koskaan valmis, ei ainakaan itselläni). Sunnuntaiset valokuvatkin odottavat yhä työstämistä. Ehkä sitten loppuviikosta - tai viikonloppuna.

Niin ja vaalimainoksia pitäisi jakaa. Jos teillä on vaikeuksia valita sopiva ehdokas, niin valitkaa vaikka noista kahdesta (Satu ja Aleksi) - vihreästä vaihtoehdosta. Sunnuntaina on siis vaalit. Itse olen ko. päivänä vaalilautakuntahommissa - pikkutakki ja solmiovermeissä siis.

Frank Sinatraa kuunnellessa tulee aina haikea olo. En tiedä, onko se samenttinen ääni vai loistavat sanat. Tai pikemminkin yleinen haikeus, joka allekirjoittaneella on - syystä ja toisesta. Tätä tekisi niin mieli tanssia tai sitten vaan kuunnella viskilasin ääressä. Kun en kumpaakaan oikein harrasta, niin jääköön..

Frank Sinatra - All The Way. Take it away..

Read the rest of this entry »

Posted in KESÄ09