Summers tale

Puhutaanpa näin ensi alkuun säästä - tyypilliseen suomalaiseen tapaan, kun ei muuta puheenaihetta keksi. Tänään oli taas kesäinen päivä - melkein liian kesäinen. Aurinkoa ja hellettä, mikäs sen parempaa. Tuli hikoiltua pyörä- ja kävelylenkeillä, sitä oikein virtasi. Taas tuli pari paitaa käytettyä, lisää pyykkiä mutta minkäs teet. Antaa tulla vaan lämpöisiä ilmoja, pitää näet vielä järvessäkin kastautua..

Myös minusta on tullut skyyppari. Eilen ostin kuulokkeet ja tänään asensin ohjelman. Koesoitto toimi eli vehkeet pelaavat. Vielä kun uskaltaisi siihen luuriin jotain puhuakin, niin mainiota! Puhumisen vaikeudesta voi lukea avoimista arkistoista. Skype-nimimerkkiä ei ole kovin vaikeata arvata, tai no, on.. Kukapa tosin sitä kaipaakaan.

Syksyn ensimmäiset revontulet loistavat. Vaikkei kotipaikkakuntani hirveän pohjoisessa sijaitsekaan, niin silti revontulet kuuluvat syksyyn ja talveen. Joskus sitä tulee ihan vartavasten herättyä ihastelemaan "ketun hännän heilumista". Myös tähdet ovat ilmestyneet taivaan kannelle. Olo tulee tähtiä katsellessa kieltämättä haikeaksi. Osaksi siitä, että tulee syksy ja osaksi on ikävä rakkaita ihmisiä - niin eläviä kuin kuolleita. Saman taivaan alla me kaikki olemme, tähdet vaan sijaitsevat eri paikassa. Ja miten romanttista olisikaan levittää viltti jonnekin aukealle, skumppapullo poksauttaa auki ja katsella vaan hiljaa taivaan ihmeitä. *huokaus*

"I'm wishin' on a star
To follow where you are
I'm wishin' on a dream
To follow what it means"

Read the rest of this entry »

Satoihan eilenkin..

Tässä on ollut pari päivää oikein kunnon sadepäiviä. Eilen ukkosti ja sateli pitkin päivää. Lenkillä ollessani kastelin kengät (ja jalat) huolella. Sama meno jatkui tänään. Jäin Lahdessa ukkoskuuron saartamaksi, kun olin lähdössä kirjastolta kohti rautatieasemaa. Katsoin parhaimmakseni odotella pahemman kuuron ohimenoa. Mutta märkää se oli kuuron mentyä ohitse - koko keskusta oli veden vallassa ja kuivaa kohtaa oli jalkaparkojen pettymykseksi turha etsiä. Siinä sai Niket ja sukat jälleen vettä. Lisäksi meinasin astua viemäriaukkoon, kun olivat kaivonkannet avautuneet rankkasateen myötä. Täytyy miettiä ainakin seuraavanlaisia varusteita seuraavan kerran, kun lähtee vähemmänkin suurempaan paikkaan: 1) kanootti ja 2) kalastajansaappaat.

Markku Suomisen laulunsanoin:

"Sadetta mä kuuntelen, joka yltyy vaan Ohi menneen eilisen taas mä elää saan. Satoihan eilenkin, kun sun jälleen kohtasin ja hiustes kastuvan näin ..."

Read the rest of this entry »

Me,myself and I..

Tänään oli sellainen päivä, jonka halusin viettää kertakaikkisen yksin. Tarkoitus oli lähteä Helsinkiin tai Lahteen, mutta toisin kävi. Pyöräilin ja katselin MASH-sarjan jaksoja dvd:ltä (kuudes kausi on menossa). Ihanan piristävää nauraa yksinään tuolle mainiolle televisiosarjalle, jota alettiin kuvaamaan ennenkuin edes olin vanhempieni haavekuvissa. Vaikka aiheessa sinänsä (Korean sota) ei ole mitään hauskaa, niin henkilökemiat ja käsikirjoitus - ne tekevät hyvän sarjasta kuin sarjasta.

Tutustuin tänään myös avoimen yliopiston tarjontaan (ihan kuin Tampereen yliopiston tarjonta ei riittäisi). Suunnitelmissa olisi nimittäin suorittaa viimeinkin viestinnän aineopinnot (tuttavallisemmin cumu) loppuun - appron suorittamisesta tulee kohta kuluneeksi jo kuutisen vuotta. Saisin a) vihdoinkin viestinnän opintoihin vauhtia ja b) takaportin Helsingin yliopistoon, mitäpä muuta kuin viestintää lukemaan. Hintaa opinnoilla olisi 260 euroa, mutta hinta ei ole este - aika ja tahto pikemminkin. Pitäisi gradu laittaa niin sanotusti aluilleen, jotta voisi keskittyä muuhun opiskeluun. Ainoa vaan, että aion vaihtaa gradun aihetta - professorini ei varmastikaan tule olemaan tyytyväinen. Asian voisi ottaa kenties ensi keskiviikon kunnallisalan koulutus 80-vuotta -pippaloissa - tai sitten ei.

Ystävistä ja kaipauksesta heidän luokseen oli myös tarkoitus tässä tarinoida. Mutta sille pyhitän kokonaisen päiväkirjamerkinnän - ehkä jo huomenna. Siihen asti, hyviä tuulia heille ja lämmin ajatus...

Read the rest of this entry »

Sade, tule ystäväni tule taas..

Tulihan se sieltä, se viilentävä sade. Teki kaikille ja kaikelle varmasti hyvää. Ukkonenkin käväisi, mutta mitään yletöntä salamaspektaakkelia ei esiintynyt. Ehkä hyvä niin. Päivä mennyt ihan kotosalla, vapaaehtoisjuttuja tehdessä, lenkkeillessä ja asioita mietiskellessä. Eihän tuolta televisioistakaan mitään oikeastaan tule.

Huomenna taas hieman aurinkoisempi päivä, voi tehdä kunnon pyörälenkin tai käydä shoppaillessa. Porukat menevät kai Porvooseen, itse en jaksa vaivautua. Nyt voisi napata buranan ja lähteä koisimaan.

Read the rest of this entry »

Saisinko vettä?

Tänään on luvassa kauan kaivattua vettä eli sadetta! Puolenpäivän aikoihin hieman jo ripotteli, muttei se mitään kastellut. Tuoreimman tutkakuvan mukaan illaksi olisi luvassa ukkoskuuroja, jotka ainakin puhdistaisivat ilmaa. Kasvistolle ja sienistölle sateesta tuskin on enää hyötyä.

Kävin lenkillä ja otin kameran mukaani. Oli pakko saada ikuistetuiksi Venäjän rajanpintaisista metsäpaloista kulkeutuvat savut. Kauniin kotijärven ympärillä sininen savu - olipa näky! Savua näkyi myös pitkin kaunista Salpausselän harjua. Ihan kuin aamu-usvaa, muttei aivan yhtä romanttista. Jotenkin outoa, kuin pommituksen jäljiltä.

Tein lenkin myös metsässä; katsomassa, miten se valmistautuu tulevaan syksyyn. Ruska on alkanut ja lintujen laulu vähentynyt, ei muuta ihmeellisempää. Niin ja mustikat sekä sienet puuttuvat. Harmi, vaikken sienten ystävä olekaan. Metsässä liikkuminen ja runsaudensarven hyödyntäminen tekee hyvää niin henkisesti kuin fyysisesti. Suosittelen silti, vaikke marjoja juuri olekaan - paitsi ihanan punaisia puolukoita! Vitamiineja, niitä tarvitaan pitkää syksyä varten.

Olen huolissani eräästä ystävästäni. Rehellisesti sanottua jo ollut jo pidemmän aikaa. Viime aikoina ei olla meseiltykään kunnolla, sana silloin tällöin. En tiedä, mitä tehdä. Jotenkin voimaton olo, kun hänellä menee huonosti. Sana vaan, niin olen hänen luonaan myös fyysisesti. Ei tuonne pääkaupunkiin niin pitkä matka ole ja aikaahan tässä on, vaikka lampaat söisi.

Read the rest of this entry »

Monday, monday..

Huh, johan oli viikonloppu. Tai siis ei ollut. Tuli lepäiltyä ja katsottua televisiota - pientä liikuntaa unohtamatta. Pahin väsymys iski lauantaihin, ei meinannut saunassakaan pysyä hereillä. Nukuttua tuli lauantaina ja sunnuntaina aamukymmeneen, joka hipoo omia ennätyksiäni. Tänään heräilin yhdeksän jälkeen, joka on jo niin sanottu normaali aika. Olisiko ne univelat jo kuitattu (minne allekirjoitan)?

Kuumuus ja Venäjän metsäpalojen käryt kiusasivat koko viikonlopun. Piti laittaa tuuletusikkuna kiinni, en halunnut myrkyllisiä savuja hengittää koko yötä tai tuntea itseäni kylmäsavustetuksi hämäläiseksi. Totta, nuo savut kulkeutuvat valitettavasti myös tänne Päijät-Hämeeseen. Tuleekohan tuolta idästä koskaan mitään hyvää? Joka tapauksessa tilanne rupeaa olemaan sietämätön!

Paluu arkeen on kohta edessä. Pätkätyöt loppuivat ja niin käy kohta "lomallekin". Onneksi on vielä kesää jäljellä. Toivottavasti maanantai on hyvä minulle..

Read the rest of this entry »

Herätys!!

Jokohan sitä olisi herännyt? Kymmenen aikoihin heräilin noin fyysisesti, mutta henkisesti taidan olla vielä väsynyt. Kahden viikon aikana tuli aamusella herättyä töiden takia kukonlaulun aikaan, kai se nyt rupeaa purkautumaan über-väsymyksenä. Kun tuo kesänukkuminen on mitä on, niin ei siinä paljoa ole tullut nukuttua. Olen eittämättä iltaihminen, voin valvoa miten myöhään tahansa. Aamulla aikaisin herääminenkin onnistuu toki, kunhan sitä saa suhteellisen rauhalliset yöunet torkkua.

Nyt saa onneksi nukkua aamulla pidempää, kun tuo kesäduuni-blues on laulettu ja soitettu. Saa taas suunnitella loppukesän ohjelmistoa vailla velvotteita. Muutama varattu päivä on jo kalenterissa, muuten saa taas tulla ja mennä miten haluaa. Kavereita ja ystäviä pitäisi ennen syyskuuta nähdä - mitä enemmän heitä näkee, sen paremmin jaksaa keskittyä tulevaan.

Read the rest of this entry »

Lohduton näkymä

Suomessa koetaan pahinta kuivuutta lähes sataan vuoteen. Itse en ole kuukausiin nähnyt vettä, siis taivaalta tulevaa vettä (sateeksiko sitä kutsutaan?). Missasin paikkakunnan ainoan ukkosmyräkän, olin tuolloin Helsingissä - siellähän ei satanut, ei sitten mitään. Kotitalon nurmikko on suoraan sanottuna palanut poroksi. Eihän huoltoyhtiö vaivaudu mitään kastelemaan, rahaahan tuossa kastelemisessa palaa. Ainoa hyvä puoli lienee, ainakin huoltomiesten kannalta se, ettei ruohoa tarvitse leikata - kun ei ole mitä leikkaa. Lomasäät ovat olleet suorastaan taivaalliset, hellettä ja aurinkoa kun on riittänyt. Muttä mitä on kesä ilman vihreää nurmikkoa? Ei mitään - aivan sama, kun talvella ei olisi lunta..

Read the rest of this entry »

Polkupyöräkuumeen vallassa..

Olen muutaman päivän tai itseasiassa koko viikon ajan miettinyt uuden polkupyörän hankkimista. Toiset potkivat autojen renkaita liikkeissä, minä katselen polkupyörämainoksia jokaisesta lehdestä, jonka onnistun saamaan kiinni.

Syitä uuden pyörän hankkimiseen on kaksi. Ensinnäkin minulla ei ole koskaan ollut uutta pyörää (tai siis kulkuvälinettä) - on ainoastaan ollut käytettyjä sellaisia. Tällä hetkellä omistan kuvassa komeilevan Tunturi Tuiskun. Ostin sen pari vuotta sitten käytettynä kirpputorilta, maksoin siitä vaivaiset 50 euroa. Hyvin on Tuisku kuljettanut paikasta toiseen - säästä ja vuodenajasta riippumatta, vaikka käytössä on ainoastaan kaksi vaihdetta (kakkonen ja kolmonen). Termiitit ovat tehneet pyörälleni jo vaikka mitä, mutta hyvin on pärjätty.

Toisekseen tahdon omistaa pyörän, jolla voi ja kehtaa mennä muuallekin. Nykyisellä Tuiskulla jo Lahteen pyöräileminenkin pelottaa niin, etten lähtenyt sitä edes koettamaan. Lisäksi olisi mukava fillaroida pitkin ja poikin Lahdessa, Helsingissä, Tampereella ja ties missä. Tällöin kulkuvälineen tulee olla luotettava ja turvallinen olosuhteista sekä maastosta riippumatta.

Olen jo mielessäni valinnut itselleni uuden menopelin. Merkkinä on joko Nishiki tai kotimainen Tunturi. Ainoa este tuntuu olevan hinta. Ensinnäkin se on valovuosien päässä siitä 50 eurosta, jonka maksoin nykyisestä kulkuvälineestä. Toisekseen kolminumeroisen luvun sijoittaminen polkupyörään tuntuu jotenkin pelottavalta, kun sillä rahalla olisi muitakin käyttökohteita. Toisaalta pyörään sijoittaminen olisi harrastuksen mielekkyyden ja liikunnalliselta kannalta katsottuna viisas ratkaisu. Käyttäjäkokemukset ja vinkit pyöränostoon ovat muuten enemmän kuin tervetulleita! :)

Tiedä sitten mikä taika siinä uuden omistamisessa on? Kirpputoritavarathan ovat nykyään muotia ja niiden avulla voi harrastaa hyväntekeväisyyttä. Varkaillekin mokomat (siis uudet pyörät) näyttää kelpaavan. Olen tosin päättänyt raahata fillarini kotio joka yö (en sentään viereeni nukkumaan), eipähän varasteta. Jos tarkemmin ajatellaan, niin kyllä se käytettykin kelpaisi - mutta mitä tahansa pyörää en enää edes harkitse. Ans kattoo ny..

Read the rest of this entry »

Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa, osa 3

Eilen jäi kiireiden vuoksi blogia päivittämättä, joten korjataan tuo heti näin aamutuimaan. Terveiset Helsingistä! Satunnaisen matkailijan Helsinki-päiväkirja on ehtinyt jo kolmanteen osaansa. Pääkaupungissa on tullut siis viime aikoina vierailtua melko ahkeraan. Ei siinä mitään, hieno kesäkaupunki! Pilvinen tiistai-päivä oli kiireinen, mutta antoisa etenkin vapaa-ajan puolesta. Toki töissä sai tehtyä mukavasti oman vaatimattoman panoksensa, ei siinä mitään.

Eilen näin töiden jälkeen hyvän ystäväni lisäksi muutaman muun ihanan ihmisen. Kyseessä oli erään keskusteluyhteisön tapaaminen (eli ViVi 2006/2), jossa tapasin kaunottaria Yhdysvalloista ja Ranskasta. Kansainvälinen tapahtuma siis, oikea summit! Puheenaihetta riitti hyvän ruoan ja viinin merkeissä kansainvälisestä tee- ja kahvikulttuurista ruokaan ja tietysti suomalaisten rakastamaan aiheeseen eli säätilaan.

Hieman tuli orpo olo jossain vaiheessa, sillä en tiennyt, kuuluuko tällainen "sisäsuomalainen" ulkosuomalaisten joukkoon? Ravintolamme oli maino ja palvelu erinomaista. Tila saisi olla kokonaan savuton, kuten pubitkin. Tupakoimattomana en millään tahtoisi haista "palaneen kärylle" koko seuraavaa päivää. Lisäksi jonkinlainen pukeutumiskoodi olisi suotavaa, ihmisiä lappasi sisään jopa shortseissa. Mutta ilta oli kaikin puolin loistava pientä loppuillan incidenttiä lukuunottamatta. Toivottavasti sirpaleet tuottavat onnea.

Read the rest of this entry »

Verkkainen maanantai

Tänään sain olla täällä kotosalla taas ihan omissa oloissani. Muu väki lähti käymään Imatralla. Itselläni on vielä viikko töitä, joten en olisi voinut lähteä mukaan. Enkä todennäköisesti olisi lähtenytkään, näin kuumalla ei jaksaisi pitkiä matkoja reissata - ei vaikka autossa olisi ilmastointi. Menihän se päivä kotonakin, (koti)töitä tehdessä. Imuroin ja sen sellaista. Aika kului verkkaisesti, mutta niinhän se kesällä on tehnyt muutenkin. Jos sunnuntai oli ihana päivä, niin maanantaina palattiin sitten vauhdilla maan pinnalle.

Sain tekstiviestin eräältä ystävältäni, joka nauttii kesälomansa viimeisiä päiviä Antalyassa. On kuulemma ihanaa - tänään oli vuorossa safarikierroksella. Kortti ei ole vielä tullut perille, mutta huomenissa kai. Milloinkohan minulla on varaa matkustaa Viroa pidemmälle? Sitten toki, kun opiskelut on opiskeltu - valovuosien päästä.

Tänään tein myös pesäeron yhteen "vapaaehtoistoimeen". Homma alkoi siinä määrin saada ammattimaisia piirteitä, että katsoin parhaakseni vetäytyä reserviin. Jossei vapaaehtoistyöpanokseksi riitä se, että tekee asioita voimavarojen mukaan, niin säälittävää. Sitähän vapaaehtois/talkootyössä tulisi olla kysymys - kukin tekee mitä tekee aika- ja muiden resurssien puitteissa. Oli hieman ikävä jättää sellainen, jota on ollut perustamassa, ideoimassa ja mainostamassa ties kuinka monta vuotta. Mutta tämä kai on sitä elämää - asioiden jättäminen silloin, kun se ylittää tietyn pisteen. Oli sitten kyseessä esimerkiksi epämukava työ tai sellainen harrastus, josta on mennyt maku jo kauan aikaa sitten. C´est la vie!

Read the rest of this entry »

Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa, osa 2

Eilen satunnainen matkailija vieraili jälleen kerran kesäisessä pääkaupungissamme. Mikäs siinä, kauniina sunnuntai-päivänä. Kuumahan siellä oli, mutta eikö kaikkialla Suomessa? Aamupäivä kului erään valtakunnallisen nuorten lehden päätoimittajan kotona - kaksihenkisessä toimituspalaverissa. Tuli luvattua jälleen kerran kirjoitus- ja oikolukuhommiin, vapaaehtoisesti (siis ilman palkkaa). Kyseistä lehteä on puurrettu jo kohta nelisen vuotta, joten eiköhän se suju rutiinilla. Oli mukava tavata hyvää ystävää, joka kohta jättää pt:n hommat. Ikävä tulee, sillä hänen kanssaan on ollut ilo työskennellä - vaikkakin vapaaehtoisesti. Toivottavasti yhteydenpito ei katkea, vaikka tapana niin on valitettavasti käydä.

Tämän jälkeen lähdin tapaamaan erästä kipeänä olevaa rakasta ystävää, jonka luona on aina mukava käydä. Teekupposen ääressä tuli juteltua niitä näitä. Oloni oli hieman vaivautunut, tulla nyt häiritsemään häntä sairaslomallaan. Eihän kipeänä saa yksin olla, päinvastoin seuraa tulisi olla. Toivottavasti hän nautti parin tunnin juttutuokiosta yhtä paljon kuin minä. No, kiitokseksi vieraanvaraisuudesta ja ystävyydestä vein hänelle kukkasia - tai siis oikeastaan kaksi. Toinen omistajan ominaisuuden mukaan jo aiemmin luvattu kukkanen ja toinen päivän piristykseksi, flunssaa kun raukka potee vieläkin. Sen suklaarasian hän saa sitten myöhemmin..

Helsingin reissulla piti hankkia pyöräilykypärä ja skypeilyyn tarkoitetut kuulokkeet. Mutta aikomukseksi tietenkin jäi. Kuten myös saksan puhuminen. Olin nimittäin lauantai-iltana, sivusilmällä ja -korvalla Siskaa kuunnellessa valittanut, etten saa käyttää ko. kieltä. No, kuinkas ollakaan sekä tulo- että menomatkalla naapuripenkkeihin ilmaantui saksalaisia turisteja. Eihän sitä saksaa tullut puhuttua, mutta kuunneltua toki - ja melko hyvin siitä selvää sai.

Eilinen tuntui pitkään aikaan mukavalta päivältä. Oli mukava tavata ystäviäni ja jutella heidän kanssaan niitä näitä. Paluumatkalla, siis Lahteen menevässä linja-autossa juttelin erään miellyttävän vanhuksen kanssa Mäntsälään saakka. Juttua riitti niin Karjalasta, säästä kuin mustikkasadostakin. Tokkopa moinen onnistuisi pääkaupunkiseudun joukkoliikennevälineissä, johon palaan blogissani myöhemmin.

Read the rest of this entry »

Tavallinen lauantai

Lauantai - tuo Saturnuksen mukaan nimetty päivä on kulkenut matkallaan jo hyvän aikaa kohti iltaa. Päivä on sujunut tavallisissa merkeissä, vaikka aurinko paistaa ja on lämmintä - täydellinen loppukesän päivä. Tällä hetkellä pitäisi olla Helsingissä eräässä palaverissa. Katsoin parhaakseni siirtää Stadin vierailun huomiseen aamupäivään - olisi virkeämpi olo ja ehkä hieman viileämpi ilma.

Teinien rallailut ovat nimittäin jatkuneet siinä määrin, ettei nukkumisesta aika ajoin tule mitään. Lisäksi metelöivät naapuritalon asukit metelöivät siinä määrin, että harkitsen todella nukkumista korvatulppien kanssa. No, aikaansa kutakin; viimeistään talvella loppuu teinibemarien kruisailu tai viimeistään tuolloin, kun polttoaine maksaa kaksi euroa litralta (no ajat eivät välttämättä ole kaukana). Nukkumaolosuhteisiin vaikuttaa myös huoneen lämpötila. Näin kesäaikaa huoneeni lämpötila keikkuu jatkuvasti +30C:n tuntumassa. Ikkunaan porottaa iltapäiväaurinko, joka lämmittää huonetta pitkälle iltaan. Olenkin viettänyt koko kesän eräänlaisella korkeanpaikanleirillä - korkealla ja kuumissa olosuhteissa. Kiinnostaisi todellakin tietää, mikä on vereni hemoglobiiniarvo? Mitään en ole ottanut.

Eräs ystäväni on kipeänä ja joutui hakemaan helpotusta oloonsa lääkärin pakeilta. Kesä kipeänä - mikä tuttu tunne! Mutta kivaa se ei ole, varsinkaan jos joutuu viettämään sitä yksin. Ajatuksissa olen kuitenkin sairaan ystäväni luona, kun en muutakaan voi..

Nyt kuitenkin pyöräilemään, hakemaan viikottainen lottotiketti ja muutaman tunnin päästä saunaan - viettämään minun tavallista lauantaita. Milloinkohan muuten viimeksi olen viettänyt lauantaita tai yleensäkin viikonloppua poissa kotipaikkakunnaltani - rikkonut rutiineita? Siitä taitaa olla liian kauan..

Read the rest of this entry »

Onhan se perjantai?

Perjantai - tuo melkein kaikkien työläisten ystävä - on jälleen koittanut aurinkoisena, huomenta vaan! Ensimmäisen pätkätyöviikon viimeinen päivä alkoi puoli seitsemältä, eli suhteellisen aikaisin vuodenaikaan nähden. Sitä kun tottui lomallaan nukkumaan tuonne yhdeksän-kymmenen aikoihin. Harmi sinänsä, että on tullut nukuttua myöhään - kesäiset aamut ovat kuulemma niin ihania, että pitäisi herätä kukon kanssa samaan aikaan. No, ehkä sitten, kun asun jossain muualla.

Eilen tuli vietettyä lähes koko ilta messengerissä rakkaan ystäväni kanssa jutellessa. Puhuimme päivän tapahtumista ja vähän muustakin, muun muassa tyttöjen jutuista. ;) Siis siitä, mitä kaikkea naiset miehistä keskenään juttelevat. Herrasmiehenä tyydyin ainoastaan muutamaan aiheeseen, sen enempää en udellut. Miehet ja naiset, naiset ja miehet - siinä hyvä kirjoituksen aihe, johon palaan tuonnempana.

Hieman jäi huono omatunto tuosta jutustelusta, koska ystäväni on kipeänä. Hänen pomonsa oli aiemmin päivällä käskenyt lähteä töistä kotiin, sillä eihän kipeänä saa töitä tehdä (jotkut nörtit tosin tekevät, mutta se siitä). Sanoin jo hänelle aiemmin aamulla, että olisi viisainta lähteä kotiin potemaan. No, pomot onneksi on siinä asemassa, että hän voi käskeä pyytämisen sijaan. Jos olisin ollut hänen luonaan, niin en olisi päästänyt häntä edes lähtemään töihin. :)

Tästä päivästä lukien suosittelen (tai yritän ainakin) päivittäin mielestäni hyviä televisio-ohjelmia, joiden ääreen kannattaa hakeutua.
Tänään suosittelen lämpimästi Michelin-keittömestari Gordon Ramsay:n Kurjat kuppilat -televisiosarjaa MTV3:lta klo 21.00. Luvassa on ainakin hirveitä ravintoloita (johon en itse astuisi jalallanikaan), karskia kielenkäyttöä ja kenties jotain ruoanteko-ohjeitakin. Bon appetit!

Read the rest of this entry »

XML toimii taas

Hurraa, ovat korjanneet vian xml (atom) -syötteessä! Tästä lähtien sivujani siis voipi tilata RSS-lukuohjelmaan. Jos haluaa. Ei ole pakko. Mutta suotavaa on. Osoite siis: http://scilicet.blogspot.com/atom.xml. Kiitos.

Read the rest of this entry »

Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa

Takaisin päiväkirjan sivulle. Eilinen meni täysin pätkätyön ja Helsingissä hengaamisen merkeissä. Kerrassaan ihana ja aurinkoinen ilma - vaikka suurin osa päivästä meni töitä tehdessä sisätiloissa. Olisi niin tehnyt mieli mennä Töölönlahden nurmikolle pötköttämään jonkin ihanan kirjan ja/tai ystävän kanssa, mutta aikaa siihen ei ollut. Täytyy jossain vaiheessa kesää kyllä mennä tuo kokemaan, ihan vaan omaksi iloksi! Väkeä Helsingin keskustassa riitti, kun turistit ja paikalliset asukkaat kiirehtivät kuka minnekin. Tällainen satunnainen matkailija uhkasi monesti jäädä jalkoihin, hui!

Näin rakkaan ystäväni taas pitkästä aikaa ja täytyy sanoa, että tapaaminen teki kyllä henkisesti hyvää! Loppupäivän (tapasimme molempien töiden jälkeen) suunnitelmat tosin muuttuivat, kun ainakin minun mielestäni ihana Kessy piti käyttää eläinlääkärissä. Lähdin mielelläni mukaan, sillä ensimmäistä kertaa tuli sitten koettua tuokin - eläinlääkärireissu. Itselläni kun ei muita lemmikkieläimiä ole ollut kuin muutama undulaatti, joista sittemmin piti allergian vuoksi luopua. Onneksi Kessy on paranemaan päin! Nyt pitäisi vielä saada tuo emäntä kuntoon..

Eläinlääkärireissun jälkeen käväisimme Subwayssa noutamassa hieman murua rinnan alle, oli muuten kehittynyt aika nälkä! Ensimmäistä kertaa maistuin kyseisen lafkan tuotteita ja täytyy todeta, että on niin täyttäviä ja makoisia, ettei paremmasta väliä (ja olivat varmaan sata kertaa terveellisempiäkin kuin esimerkiksi Hesen tai Mäkkärin tuotteet). Harmittavan lyhyen tapaamisen jälkeen piti lähteä taas kotia kohti. Auringonlaskua kohden kohti Lahtea linja-autossa istuessani mietin, miksei tällaisia päiviä voi olla enemmänkin? Ihania hetkiä ystävän kanssa, vaikkei nyt eläinlääkärissä aina, mutta kuitenkin.

Read the rest of this entry »

Maailman paras palkka

Huomenta! Muutama tunti on jo töitä tehty, vaikka virallinen työaika olisi kahdeksasta puoli neljään. Haluan aloittaa ajoissa, jotta voisin lopettaakin aikaisin. Välillä tulee huhkittua ilman taukojakin. Armeijan opit ovat jääneet mieleen - mitä nopeammin, sitä nopeammin. Eilen tuli tehtyä muutama ylityötuntikin, ihan varastoon vaan. Joustava työaika rules!

Eilen tilitin yhdelle ystävälleni siitä, miten kiittämättömyys on maailman palkka! Sitä tekee ilmaiseksi, täysin vapaaehtoisesti työtä yhteisen asian hyväksi ja sitten ollaan valmiina "näyttämään ovea". Tämä ainoastaan siitä syystä, ettei koulun ja muun elämän takia pysty 100% sitoutumaan tiettyihin asioihin.

No, tämä koskee tietenkin vaan tiettyä vapaaehtoistyötä. Toisessa vapaaehtoistyössä taas pystyy hyvin tekemään hommia sen joustavuuden takia: jossei kokouksiin ehdi, niin ei ehdi. Välillä mietin, pitäisikö lopettaa kaikki ja keskittyä itse elämään - siinäkin olisi tehtävää vaikka muille jakaa. Vaan on se hyvä harrastus ja vastapaino opiskelulle. Ehtona tietenkin, ettei siitä tule taakkaa tahi pakkoa; muuten siitä katoaa sen mielekkyys. Pakkopullaa, nääs!

Read the rest of this entry »

Kesäduuni-blues

Hyvää heinäkuun viimeistä päivää! Kesäkuukausista on tämän päivän jälkeen enää yksi jäljellä, eli elokuu. Sää näyttää suosivan lomailijoita, mutta ei meitä kesätyöntekijöitä. Allekirjoittanut soittaa nimittäin kahden viikon ajan kesäduuni-bluesia Kuntalehden verkkotoimittajana. Tehtävänäni on seurata kunta-alan uutisia kotimaasta sekä lähinnä Pohjoismaista. Joustava työaika ja siistiä etätyötä. Uutispäivä tosin vaikuttaa aika hiljaiselta, toivottavasti tahti paranee - onhan useat kesälomalaiset jo palannet töihin. Viikon sää näyttää helteiseltä ja oikea paikka olisi ulkona rannalla löhöilemässä. Mutta toivotaan, että kesää on jäljellä myös tulevana viikonloppuna.

Eilen illalla juttelin erään hyvän ystävän kanssa tietotekniikasta - mitä olisi elämä ilman esimerkiksi messengeriä. Totesimme, että aika lohduttoman yksinäistä. Mesen kautta kaukaisimmatkin ystävät ovat lähellä ja keskustelu käy sujuvasti hymniöiden kanssa tai ilman.

Mikään maailmassa ei tietysti korvaa ystävän lämmintä fyysistä läheisyyttä ja silmäkontaktia. Unohtamatta tietenkään kaunista ruumiin sanatonta kieltä, josta myöhemmin lisää. Tietotekniikasta on siis paljon apua yksinäisyyteen ja ikävään. Meseilemisiin!

EDIT: Blogini rss/xml-syötteessä on jotain häikkää, eli ette tällä hetkellä pysty tilaamaan blogiani rss-lukijaohjelmiin. Sääli.

Read the rest of this entry »

Puhumisen vaikeudesta

Suomalainen mies ei tunnetusti puhu eikä pussaa. Valitettavasti myös minä kuulun tuohon stereotyyppiseen joukkoon. Varsinkin tärkeistä asioista puhuminen tuntuu olevan meille miehille vaikeata - jostain syystä. Urheilusta, armeija-ajasta ja muusta kyllä puhutaan, mutta ei ystävyydestä tai rakkaudesta - hui, miten vaikeat aiheet meille miehille! Puhun siis mielelläni ystävien ja kavereiden kanssa - jopa tuntemattomille! Mutta tietyt aiheet vaan vetävät hiljaiseksi. Peruskouluaikojen rakkauskirjeistä saa kuulla vieläkin, lukiossa älysin moisen touhun lopettaa (ettei joutuisi uudelleen naurunalaiseksi).

Minä olen päättänyt parantaa tapani. Siis opetella ainakin tuota puhumista nyt ensimmäiseksi. Viime syksynä osallistuin Punaisen Ristin järjestämään henkisen tuen peruskurssille. Olin ainoa miespuolinen henkilö siellä. Olo oli aluksi nihkeä, mutta ei tuo nyt niin kamalaa ollut. Lopulta tuli puhuttua tuntemattomille sellaisista asioista, joista en ole ennen puhunut. Oppia ikä kaikki! Täytyy lähteä jatkokurssillekin, jos sellainen järjestetään joskus jossain lähistöllä.

Puhumisen lisäksi on tärkeätä osata kuunnella. Valitettavasti kuuntelemisen taito tuntuu olevan monella hyvällä puhujalla hukassa. Inhoan sellaisia ihmisiä, jotka eivät kuuntele, mitä toinen ihminen sanoo. Se on epäkohteliasta ja vie itse puhumiseltakin pohjan. Miksi haaskata energiaa tärkeistä asioista puhumiseen, jossei toinen osapuoli kuuntele?

Puhumisesta saan hyvän aasinsillan henkilökohtaiseen kännykkäkäyttäytymiseen. Nolosti on myönnettävä, että olen tekstiviesti-ihminen. En pidä kännykkään puhumisesta; sen tietävät ystäväni ja kaverini. Tekstiviestittäminen näkyy myös laskussa - tekstiviestien osuus on moninkertainen puhesykäyksiin verrattuna. En tiedä miksi haluan hoitaa esimerkiksi viranomaisasioita sähköpostitse tai menemällä käymään ennemmin kuin soittaisin heille. Myös ystäville lähtee enemmin lohdutus-/onnittelutekstiviestejä kuin puheluita.

Muutamaan otteeseen olen halunnut soittaa muutamalle ihmiselle, joita minulla on ikävä ja jotka kenties tarvitsevat lohduttavaa ääntäni. Vaikka ihmiset olisivat pikavalinnassa, niin ei heille tule soitettua. Mistä tuokin johtuu? En varmaan halua häiritä heitä, olla vaivaksi. Totta kai he voivat sanoa, etteivät ehdi puhua kanssani. Ehkä en kestä tulla hylätyksi. No, joka tapauksessa tavoitteenani on parantaa tätäkin puutetta. Ehkä on otettava härkää sarvista ja joskus painettava sitä pikavalintanäppäintä. Jo tulevan ammatinkin kannalta olisi hyvä oppia puhumaan myös puhelimessa - kaikkia asioita ei voi hoitaa sähköpostitse tai tekstiviestitse, se on selvä.

Ja mitä pussaamiseen tulee, niin se on kyllä opittava heti alusta alkaen. Tuota kun ei ole tullut juuri harrastettua - syystä tahi toisesta..

Read the rest of this entry »

"Kumi laulaa..."

Huomenta! Väsyttää. Täällä päin kuntaa on näköjään nukkuminen kielletty kesäöisin. Bensa on vielä näköjään suhteellisen halpaa, sillä kortteliajo jatkuu kiivaana, kumi laulaa ja moottoripyörät sekä kaikenlaisten teinibemaerit ajavat varmasti ylinopeutta, sen minkä ehtivät. Asian tekee helpoksi sen, että hyvää suoraa täällä riittää. Ja kun tie on öisin melko tyhjä, niin tilaisuus tekee varkaan. Lisäksi humalaiset metelöivät naapuritalon pihassa ja kusevat sinne, minne nyt ikinä kehtaavatkin.

Poliisia, sitä ei näy missään illalla; päivällä koppalakkeja kyllä liikkuu. Partioivat kaikki varmaan yhdessä läjässä Lahden keskustassa. Maaseudun rauhaa mukamas! No, tilanne toivottavasti korjaantuu. Laitoin yhdelle tutulle kyläpoliisille sähköpostia ja otan asian varmasti esille seuraavan kerran, kun tuolla kylillä häntä näen. Ei tätä rumbaa enää kolmatta kuukautta jaksa. Kun pääsisi keskelle korpea karkuun - ihanaan hiljaisuuteen. Mutta ei.

Read the rest of this entry »