keskiviikkona, heinäkuuta 11, 2012

Kisahuumaa

Yleisurheilun EM-kisat tulivat ja menivät. Kisat sujuivat omasta mielestäni ihan kohtuullisesti. Siis vapaaehtoisen näkökulmasta. Toimipaikkani oli kirjoittavan lehdistön mixed zone eli urheilijoiden haastattelupiste. Voitte kuvitella, millainen härdelli ajoittain oli, kun voittajat ja häviäjät tulivat lehdistön eteen. Suuria tunteita naurusta itkuun. Urheilijoiden näkeminen ihan livenä, mukavat työtoverit ja mukava sektorivastaava teki viidestä kilpailupäivästä elämyksellisen. Sää suosi, vaikka viimeistä edellisenä päivänä, eli lauantaina olisi saanut olla poutaisempaa. Espanjalaisia ja muita eteläeurooppalaisia kävi hiukan sääliksi. Suomen kesä on lyhyt, mutta onneksi vähäluminen. Kisavaatteet, josta maksoimme 50 euron verotusarvon, olivat paikallaan. Ainoastaan kengät olivat surkeat (lesti oli sieltä ja syvältä) ja sain rasitusvamman, joka ei ole kunnolla parantunut vieläkään. Olisi pitänyt uhmata organisaatiota ja käyttää omia kenkiä.

Olin lähes koko kisojen ajan pk-seudulla. Ensimmäinen yön punkkasin Pitäjänmäellä erään ystäväni vieraana. Kaksi seuraavaa yötä meni Korsossa erään kaverini asunnossa tämän ollessa Keski-Suomessa. Tulipahan nähtyä Itä-Vantaakin. Viimeisen yön eli la-su vietin olosuhteiden pakosta kotona. Ei ollut paikkaa, minne mennä enkä kehdannut keneltäkään yösijaa kysyä. Oli parempi siis mennä kotiin. Yksi asia varmistui EM-kisaviikolla. Opin tietämään, ketkä oikeasti ovat ystäviäni. He majoittavat ja ruokkivat sinua, kun sinulla on sen tarve. He halaavat, kun sinulla on sen tarve (bongasin sattumalta erään Barcasta palanneen ystäväni ratikkapysäkillä - pikahalista ja muutamasta sanasta sai voimaa loppuviikkoon). Nyt pitäisi orientoitua graduun. Kahdeksi kuukaudeksi on varattu tutkijahuone. Pitäisi saada valmista aikaiseksi. Olympialaiset tulevat kyllä näin graduilijan kannalta pahaan aikaan. Darn.


0 kommenttia:

Twitter Delicious Facebook Digg Favorites More