Tekemättömiä kirjoituksia

Kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia - josta yli kolmannes on pakko käyttää nukkumiseen, on pakko priorisoida. Etenkin jos on pätkätöitä tekevä opiskelija, joka on aktiivisena mukana erilaisissa järjestöissä. Esimerkiksi liikunnan harrastaminen on jäänyt syntisen vähälle jo keleistäkin johtuen. Vielä vähemmälle on jäänyt sähköinen yhteydenpito ystäviin Muutama keskittymistä vaativa sähköposti odottaa kirjoittajaansa. Toki sitä voisi muutaman rivin ja toisenkin kirjoittaa ihan ex tempore, mutta toisin kuin naamakirjan pari kommenttiriviä silloin tällöin, vaatii nimenomaan henkilökohtainen sähköposti huomattavasti enemmän panostusta. Tosin sähköposteja roikkuu muillakin - eräs kaverini lupasi jo syyskuun alussa laittaa sähköpostia. Onhan hänellä toki ollut muutakin puuhaa, kuten naimisiinmeno.

Myös blogia pitäisi ensi viikosta lähtien taas päivittää hieman säännöllisemmin. Jonoaan odottaa muun muassa kaksi elokuva-arvostelua (jos niitä sillä nimellä voi kutsua). En tosin tiedä, miten usein ne harvat lukijat haluavat blogini päivittyvän. Toki 2-3 kertaa viikossa onnistuu, riippuen tietysti aihevalinnasta: tietyt aiheet kun vaativat oikean hetken ja inspiraation sekä tietynlaisen ajatustyön, eli kypsyttelyn (kuten tuo puumailua-teksti, joka oli harvinaisen pitkä jopa minun tekeleeksi). Haaveenani on ollut tehdä joskus sellainen 24-tyyppinen merkintä, jossa "tapahtumat" ajoittuvat tiettyyn hetkeen päivässä. Tiedä sitten, onko moisella tilausta. Ideana hyvä, saa nyt nähdä..

Read the rest of this entry »

Posted in SYKSY09.

Puumailua

Aika ajoin mainokset herättävät yhteiskunnallista keskustelua siitä, mikä on suotavaa ja mitä taas katsotaan ns. pahalla silmällä. Atrian "Fresh"-tuotesarjan mainos iski jälleen arkaan paikkaan. Mainoksessa vanhempi naishenkilö (puumanaaras) haaveilee itseään nuoremmasta miehestä. Naishenkilö näkeekin itsensä ao. henkilön kanssa muun muassa puistossa ja tietysti makuuhuoneessa. Mainos on herättänyt vastustusta ja siitä onkin valitettu Kuluttajavirastoon että Mainonnan eettiseen neuvostoon. Valittajat pitävät mainosta moraalittomana ja seksistisenä sekä totevat mainoksen syrjivän miehiä (no ei minua ainakaan) - eihän nainen saa "saalistaa" nuorempaa miehestä. Jos kyse olisi ollut nuorta neitokaista saalistavasta vanhemmasta herrasmiehestä, niin mellakkahan siitä olisi syntynyt - nyt ainoastaan pari valitusta. Toisaalta herättihän viime vuotinen DNA:n partiotyttö-mainos samantyyppistä paheksuntaa erityisesti naisten suunnalta.

Joka tapauksessa kahden ihmisen, hetero- tai homoparin, välinen ikäero on yhteiskunnassamme ollut aina tabu. Ikäero on ollut myös saippuaoopperoiden ja keskusteluohjelmien kestoaihe. Viihdemaailmassakin kauhistellaan Madonnan ja hänen "toyboy" miesystävänsä suhdetta, eikä Hugh Hefnerin Playboy-tyttöystävät (toisaalta puputytöt ovat osa tiettyä imagoa ja yritystä) vieläkään saa hyväksyntää aikaiseksi. En tiedä, johtuuko tuo "pahalla silmällä" katsominen ihmisten ahdasmielisyydestä vai asennoitumisesta. Luulisi, että nykymaailmassa on tilaa erilaisuudelle ja erilaisille suhteille. Silti nuoren nais- tai miesystävän omaavaa ihmistä katsotaan "hieman" kieroon.

Näkisin, että miesten kohdalla tilanne on pahempi: nuoren naisystävän omaava leimataan jonkinasteiseksi pervoksi ja kieroonkasvaneeksi yksilöksi, jolla on mahdollisesti ollut vaikeuksia äitisuhteessaan. Tässä suhteessa puumanaisia käsitellään silkkihansikkain - puumanaisia yhteiskunta ei näe yhtä pahoina kuin leijonamiehiä. Toki jos 20-vuotias nuorikko seurustelee 50-vuotiaan miehen kanssa, niin onhan tuo ikäero jo jotain aivan muuta kuin tuossa mainoksessa (olisiko nainen joku hieman yli nelikymppinen ja mies kahdenkymmenen paremmalla puolella (tarkistettu: 27-vuotias)). Jos ihminen tuntee itsensä onnelliseksi nuoremman tai vanhemman ihmisen seurassa, niin mikä me olemme tuomitsemaan - varsinkaan, jos emme ole samanlaista tunnetta, sielunveljeyttä tai -sisaruutta, koskaan kokeneet. Ja jos ns. kypsyydestä horistaan, niin jokainen kypsyy omaan tahtiinsa. Ongelmia saattaa aiheutua (ja varmastikin aiheutuu), mikäli seurustelusta siirrytään parisuhteeseen. Voi myös olla, että vuosien saatossa jompikumpi "vaihtaa tuorempaaan" - aivan kuten ao. mainoksessa. Se on sitten aivan toinen juttu se.

Itse nautin ikäistäni hieman vanhempien naisten seurasta ja tulen heidän kanssan toimeen - miksi, sitä en tiedä kai itsekään. Voisin ajautua kyllä suhteeseen "puumanaisen" kanssa, itse en näe ajatusta naurettavana. Sen sijaan näen naurettavana suhdeajatuksen itseäni 10-15 vuotta nuoremman naisen kanssa. Vaikka tulen lähes kaikenikäisten ihmisten kanssa toimeen, niin tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei hieman nuorempien opiskeljaneitokaisten kanssa ole juuri mitään muuta yhteistä kuin opiskelijastatus. Tiedä sitten, tulisiko ollakaan, koska tiettyyn ikään kuuluvat tietyt omat jutut ja se eläminen sekä oleminen alkaa sitten vanhempana - jos alkaa.

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , SYKSY09.

Kiireitä ja harrastuksia

Huh, kun on ollut taas kiireitä! Opiskelu(lue:tentti)- ja pätkätyökuvioita sekä muutamia muita kuvioita, joiden eteen pitäisi tehdä sitä sun tätä. Ja uusin harrastus, postcrossing, vie aikaa myös - tosin sen pari minuuttia kun kortin lähettää tai sen rekisteröi. Toinen uusin harrastus liittyy elokuviin, mutta siitä sitten myöhemmin.

Tällä viikolla olen suunnistanut etelään ja pohjoiseen - ohjelmassa on ollut siis Helsinkiä ja Tamperetta. Kummallakin paikkakunnalla on omat tekemisensä ja kaverit, joiden kanssa haluaisin viettää sitä paljon metsästettyä, mutta silti niin olematonta laatuaikaa. Muutto kumpaan tahansa kaupunkiin ei ratkaise sitä ongelmaa, että toisessakin on käytävä - on kai järkevää asustella täällä keskellä ja pendelöidä väsymykseen saakka. Ehkä sitten seuraavassa elämässä..

Read the rest of this entry »

Posted in OPISKELU , SYKSY09.

Kuoleman varjo

Kuolemalla ja suru-uutisella on tapana tulla kahdella tavalla: odotetusti tai yllättäen. Aiemmin tällä viikolla Suomi menetti "Havukka-ahon ajattelijansa" eli kirjailija, professori Veikko Huovisen vaikean sairauden murtamana 81-vuotiaana. Outoa - ajattelin pari viikkoa sitten eräässä toisessa yhteydessä, että "vieläköhän Veikko elää"? Hän eristäytyi täysin poikansa itsemurhan jälkeen. Vaikea sairaus mursi hänet sunnuntaina.

Odottamaton oli sentään tiistai-aamuna saamani tieto pidetyn työtoverin äkillisestä menehtymisestä. En ollut uskoa korviani kuullessani suruviestin erään ystäväni kautta. Olin projektitöiden kautta tutustunut tähän erittäin pidettyyn ja kohteliaaseen mieheen, jota en ollut koskaan nähnyt vihaisena. Hän oli myös huumorintajuinen. Tänä kesänä erään poistumisharjoituksen yhteydessä näin hänen tulevan "hälytyksen" ollessa jo hyvän aikaa käynnissä rööki suussa kokoontumispaikalle ilman sen suurempia kiireitä. Viimeisen kerran näin hänet taannoin entisessä Katajanokan vankilassa (jossa juttelimme mukavia) pitämämme kokouksen jälkeen lojaalisti työn ääressä. Toki häntä tulee ikävä, mutta eniten häntä ikävöi pitkäaikaisimmat ja läheisimmät kollegat. Näin se on - kuoleman varjo seuraa elämän valoa. Levätköön molemmat rauhassa.

Read the rest of this entry »

Posted in ELÄMÄ. , SYKSY09.

Ei kannata rakastua

Katsoessani vihdoin ja viimein paljon puhutun "Miehet, jotka vihaavat naisia" -elokuvan mieleeni iski auttamattomasti deja vu. Ensimmäisten 20 minuutin aikana olin varma, että tuijotin David Lynchin mainiota ja legendaarista "Twin Peaks" -sarjaa - sen verran oli tarinassa yhteneväisyyksiä (ehkä sitten Larsson on oppinut mestareilta, tiedä häntä). Mutta onhan Niels Arden Oplevin ohjaama ruotsalaisjännäri toki sekä henkilögallerialtaan että lopulliselta juoneltaan erilainen.

Elokuvan päähenkilö, toimittaja Mikael Blomkvist tuomitaan herjauksesta vankilaan. Odottaessaan tuomion täytäntöönpanoa hänet palkataan tutkimaat mediamoguli Henrik Vangerin kadonnutta veljentytärtä Harriettia. Apua Blomkvist saa yllättävältä taholta - toimittajan elämää penkoneelta, kapinallisvaiheeseen jääneeltä Lisbethiltä. Pohattasuvun elämän ja sen likapyykin peseminen ei ole helppoa ja kuten Mikael huomaa, se käy myös terveyden päälle. Yhteistyö Lisbethin kanssa on alkuun vaikeata, mutta saa yllättävän lopun - kuten itse elokuvakin tekee. Toimittajan tekemä selvitystyö valaisee Vanger-suvun menneisyyttä tavalla, joka ei kestä päivänvaloa saati sitten lehtiotsikoita. Tarinalla on traaginen, mutta silti onnellinen loppu.

Paikoin sairaastakin kuvailemisestaan huolimatta elokuva kulkee omaa jännittävää latuaan jännittävästi eikä sorru ennakoitavuuksiin. Näyttelijätyö on soljuvaa ja etenkin Noomi Rapace tekee raadollisen näyttelijätyön kapinallisena nuorena aikuisena, joka etsii kestävää ihmissuhdetta sairaassa maailmassa. Kirjaa lukemattomalle tätä voi suositella hyvällä omatunnolla - tiedä sitten, miten kirjan sovitus on onnistunut. Ja trilogian kakkososakin on jo ehtinyt teattereihin, saa nähdä milloin sitä ehtii..
*** 1/2

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , SYKSY09.