sunnuntai, marraskuuta 19, 2006
marko77
..it brings on, many changes..Tänään vietetään Suomessa itsemurhan tehneiden muistopäivää. Päivä herättää minussa tunteita, sillä muutamat kaverini ovat päättäneet päivänsä oman käden kautta. Vaikkei he mitään varsinaisia ystäviä olleetkaan, niin silti heitä on silloin tällöin ikävä. Kaikki ne lapsuuden muistot ja yhteiset hetket tulevat mieleen aika ajoin. En kuitenkaan jaksa olla enää heille vihainen, ymmälläni olen sitäkin enemmän.
Päällimmäisenä tietysti kysymys MIKSI? Elämä on jo lahja sinänsä ja perhe, ystävät ja rakkaus mansikoita kakun päällä - niistä pitäisi olla kiitollinen ja jaksaa tätä maailmaa jo noiden asioiden tähden. Meillä jokaisella on heikot hetkemme, mutta oman elämän lopettaminen on jotain, mikä menee yli ymmärryksen - kuinka moni ihminen haluaisikaan elää, jos vain annettaisiin mahdollisuus?
Posted in
AJANKOHTAISTA
Tekstit
1 kommenttia:
Enpä tiennytkään että tänään on tuollainen päivä. Sen siitä saa kun ei seuraa mitään viestintä.
Minä en myöskään ymmärrä, mikä ratkaisu on itsemurha. Paitsi että se on tavattoman itsekästä, siinä tuottaa tuskaa ja surua niin monelle. Onhan se toki (yleensä) helppo tapa päästä murheista, mutta niin kovin lopullinen. Eikä aina edes onnistunut, olen sen verran monta ihmistä tavannut jotka ovat esim. halvaantuneet tai saaneet aivovaurion eponnistuneen yrityksen jälkeen.
Lähetä kommentti