Syysunelma

Muutamia kuvia sunnuntailta, jolloin oli lämmin päivä. Kamera kädessä oli kiva kävellä. Kävin uimarannalla, jossa oli aika syksyinen tunnelma - enää ei ollut auringonottajia eikä uimakelejäkään. Ensi viikolla on jo lokakuu..

Read the rest of this entry »

Posted in SYKSY09.

Paluuta arkeen, osa 2

Olen kuluneella viikolla yrittänyt päästä takaisin opiskelijan arkeen. Rahaahan ei nyt liikaa ole aina, mutta siis opinnoissa taas aikatauluun - gradu ja puuttuvat kurssit kummittelevat päivittäin mielessä. Tavoitteena olisi siis valmistua ensi keväänä. Siihen on niin pitkä matka ja kivinen tie etten oikein usko - realistinen arvio olisi ensi syksy. Eilen vietin lähes kahdeksan tuntia tenttikirjan kanssa tehden siitä sellaista referaattia, jossa olisi kaikki tärkeimmät asiat oikeusteorian perusteista. Tentti on 13.10., joten siihen asti on aikaa tankkailla.

Viime keskiviikkona vierailin kiven sisässä. Palaveerasimme Katajanokan entisessä vankilassa, joka nykyään on hotelli-ravintolakompleksi. Vankilaa oli remontoitu aika tavalla, mutta alkuperäistä "rekvisiittaa" oli yllättävän paljon säilytetty - ja hyvä niin! Eikä yö entisissä vankilaselleissä nyt niin kallista huvia olisi, noin 100 e:n pintaan. Melkein aistin "vankilaelämän" talsiessani pitkin hotellin käytäviä - kaiken kruunasi ateria (ei sentään vettä ja leipää) peltiastioista (tahtoo kotiin samanlaisia astioita).

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , SYKSY09.

Rakkaustarina tämäkin

Meistä jokainen vähänkään rakkaudesta tietävä on monesti kuullut kauniit korintolaiskirjeen (1.Kor. 4-7) sanat: "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.."

Korintolaiskirjeen sanat tulevat lihaksi Fred Cavayén elokuvassa Kaiken se kestää (Pour elle, 2008). Tavallisen ranskalaisperheen tavallinen arki kokee kovan kolauksen, kun perheen äiti Lisa (Diane Kruger) pidätetään epäiltynä pomonsa murhasta. Perheen isä Julien (mainio Vincent Lindon) järkyttyy suuresti vaimonsa kohtalosta. Jouduttuaan vankilaan Lisan mielenterveys alkaa pettää ja perheen Oscar-poika (Lancelot Roch) vieraantuu äidistään. Jotain on tehtävä ja pian. Auringonpaisteessa paistatelleen Julien on tullut aika yhä enemmän kulkeutua hämärämaailman varjoihin, jotta hänen rakkautensa Lisaa kohtaan ei häviäisi ikuisuuden laaksoihin. Alkaa armoton taistelu aikaa vastaan maailmassa, jossa ei virheisiin ole varaa. Ja kaikkien yllätykseksi suhteet Julien vanhempiin syventyvät ja paranevat tarinan edetessä kohti jännittävää loppuaan.

Kaiken se kestää on film noiria parhaimillaan. Tummasävytteisessä elokuvassa ei liioin ilon hetkiä näytetä, mutta yllättävä loppu ja ammattimainen näyttelijätyö pakottavat katsomaan elokuvan loppuminuuteille saakka. Allekirjoittaneen elokuvanautinnosta teki em. asioiden lisäksi mainion se, ettei koko salissa ollut näytöksen ajankohdan takia (klo 11) muita katsojia - privaattinäytös siis. ****

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , SYKSY09.

Elämä voittaa

Elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaan. Vajaan kahden kuukauden työ Kuntaliitossa on takana. Etenkin viime viikko oli yhtä showta ja Helsinkiä (asuin siis viikon pääkaupungissamme). Majapaikoissa ei oikeastaan ehtinyt käydä kuin kääntymässä eikä ystäviäkään nähdä - paitsi heitä, jotka asuvat muualla. Kumma juttu sinänsä tuo, että lähimmät ovat silti kaikista kauimpina. Mutta toisaalta sai rauhassa tutustua heihin, ketkä olivat läsnä - oli kyse työtovereista tai vanhoista opiskelutovereista.

Nukuin viime viikonloppuna lähes 24 tuntia ja eilenkin olo oli kuin jotain zombie-elokuvasta. - univelkaa jäi vielä maksettavaksi. Kävin Tampereella hakemassa lukuvuositarran opiskelijakorttiin ja Tamyn työhaastattelussa. Saa nähdä, miten vaaliprojektisihteriyden käy. Ohjelmaa on vielä tälle viikolla Nälkäpäivästä Finnkinon Superpäiviin - pitäisi ehtiä nauttimaan ihanan lämpimästä syyssäästä ja vaikka käydä ottamassa valokuvia. Tosin kesän otoksistakin on puolet käsittelemättä (ei vaan ole ehtinyt).

Elämä voittaa lopulta, on kai Raamatun keskeinen sanoma. Patrick Swayzen maallinen taival loppui eilen - sitkeästi hän taisteli syöpäänsä vastaan antamatta periksi. Lepää rauhassa. Tästä hänet kai muistettaneen ikuisuuksien ajan.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , SYKSY09.

Nallekarkit

Jo viikon ajan olen huomannut sen tosiasian, ettei nallekarkit mene aina tasan - ainakaan ihmissuhdetasolla. Viime viikonloppuna tuli jo ensimmäiset ao. fiilikset erityisesti ihmissuhderintamalla. Eräs yläasteaikainen ihastukseni - siis se tummat silmät, ruskea tukka, asteli avioliittoon. Sinänsä onnellinen uutinen, totta kai. Aika puun takaa tuo uutinen tuli silti.

Erään ystäväni kohdallakaan nallekarkkien jaossa tapahtui vääryyttä. Hän kyllästyi "erään kivan pojan" kanssa arpoiluun ja veti asioista omat johtopäätöksensä. Harmittava asia ainakin tämän neitokaisen kohdalla, mutta se on tuon pojan menetys. Lohduttelin ystävääni, ettei vika ole hänessä vaan meissä miehissä - joidenkin kohdalla kauneus ja älykkyys yhdistettynä samaan pakettiin pelottavat tai ainakin hämmentävät (ainakin jotain Kiesi-Audeja).

Kulunut viikko oli töissä aika kiireinen ja kiireet senkun jatkuvat - eilen tein kuusi tuntia ylitöitä. Tarkoitus oli viettää viikonloppu hyvässä SPR-seurassa Ikaalisissa (siis kylpylässä) kokouksen ja koulutuksen merkeissä. Vaan flunssa on kaatanut ihmisiä petiin ja me vähemmät sairaat (toki nuha on minussakin) teemme mitä pystymme. Viikon kuluttua alkaakin sitten opiskelu ja gradutyöskentely - mitäköhän siitäkin tulee?

Ruskeasilmäiselle tytölleni..

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , SYKSY09.

Kosketteletteko toisianne?

Frank Pappa julisti jo hyvän aikaa sitten oman tv-shownsa lopuki jo legendaarisesti - edellisen laman kynnyksellä muuten: "Jos maailma ahdistaa, kosketelkaa toisianne!" Nyt sikainfluenssan uhatessa koskettamista pyritään välttämään. Muutamien kuntien hallinnoissa on annettu kättelykielto ja terveyskeskukset sekä pankitkin välttelevät kättelemistä. Kättely on, kuten todettua, jo historiallinen tervehdysmuoto. Alkavan kauden SM-liigassa tuomaristo ei kättele pelaajia, mutta Valioliigassa kättely näköjään on voimissaan.

Varotoimenpiteenä kättelykielto on varmasti etenkin terveydenhuollossa paikallaan ja tervehtiä voi vaikka käden heilautuksella tai nyökäytyksellä. Ainakin meidän kahvipöytäkeskusteluissa on vallitseva yksimielisyys siitä, että epidemia tulee kaikeasta huolimatta - auttaako kättelykielto tai ns. desien käyttö sittenkään taudin leviämisessä. Itse kyllä auliisi kättelen uusia tuttavuuksia, mikäli he itse ojentavat käden - kieltäytyminen olisi ymmärrettävää, mutta sangen epäkohteliasta. Tapakouluttaja Kaarina Suonperä muistuttaakin Etelä-Suomen Sanomien artikkelissa, ettei pandemiavaara ei ole tekosyy olla tervehtimättä ja että kättelemättä jättäminen tulee perustella. Tasavallan presidenttikin kuulemma jatkaa kättelyään virallisen protokollan mukaisesti.

En tiedä sitten, onko muunlainen koskettelu (siis esimerkiksi halaaminen) vähentynyt sikainfluenssa-hysteerin pelossa? Itse en ole ainakaan kokenut, että erityistä halaamiskammoa olisi tullut (kun kerran kättelykin käy minulle niin miksei halaaminenkin). Halaamisella kuin muunlaisella koskettamisella on välittämisen osoittamisen lisäksi todettu olevan terapeuttista merkitystä. Vähentääkö epi/pandemian pelko välittämistä ja toisaalta lisääntyykö henkinen pahoinvointi - kun koskettaminen on kerran terveysuhka? Halaamisesta ja koskettamisesta yleensäkin toisella kertaa.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA. , KESÄ09

Tuntematon

Minulla on hyvä kasvomuisti. Tunnistan vanhoja luokkatovereita vuosien takaa. Toissapäivänä olin pahasti ulalla tullessani z-junalla Helsingistä Lahteen. Vastapäätäni istahti kaksi naista - toinen nuorempi ja toinen vanhempi. Kumpaakaan en ole koskaan nähnytkään, mutta etenkin tuo nuorempi on jostain yhteydestä tuttu (eli olen nähnyt hänet jossain joskus kai) - en vaan milään ole saanut päähäni missä. Ja kyllä hän näkyi meikäläistäkin pälyilevän oudosti. Yhteisiä tuttuja tai muita asioita meillä tuskin on, sillä tuo Helsingissä neitokainen pääsee sunnuntaina ripille eli ikäeroa on "hieman". Tuo asia vaivaa yhä ja vaivaa varmaan hamaan tulevaisuuteen.Tosin vaikeata on varmaan hänelläkin (pakostakin kun joutui keskustelua kuuntelemaan). No, ehkä kyseessä on vaan sellainen deja-vu -harha, jossa aivot yhdistävät monien minulle tuttujen ihmisten ulkonäöllisiä piirteitä (varsin kauniit piirteet tosin, mutta anyway) - who are you?

Read the rest of this entry »

Posted in KESÄ09

Sunnuntaipyöräilyä

Tänään oli vuorossa kesän liikunnallinen kohokohta. Pientä sunnuntaipyöräilyä, jossa kerättiin viideltä pyöräilyasemalta leimoja. Tulihan tuossa ajeltua - kaikki asemat ja runsaat 40 kilometriä. Aikaa meni kolmisen tuntia ja keskinopeuskin ainoastaan noin 18 kilometriä tunnissa. Pyöräilin koko reissun yksin ja kaiken lisäksi kolmosrata ei mennyt päälle - energiaa meni hukkaan, kun ei saanut kaikkea pyörästä irti. Mutta silti ihan mukava kokemus ja varmasti tulevaisuudessa tulee osallistuttua tällaisiin "kunnon" tapahtumiin. Olo on ihan jees, mutta ans kattoo huomenna.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , KESÄ09

Lukija ja kokija

Jälleen loppuviikko. Viikko on ollut aika työntäyteinen ja kotona on käyty taas kääntymässä. Mutta ihan ok viikko tähän asti *koputtaa puuta*. Mielenkiintoisia ihmisiä on tavattu (miten joidenkin kanssa voi tulla hyvin toimeen) ja mielenkiintoisia asioita pyörii päässä. Toivottavasti niistä asioista tulee myös mielenkiintoisia lopputulemia. Saa nähdä.

Viime lauantaina katsoin vihdoin Lukijan (The Reader). Rakkauselokuvaksi tuota kai voisi kutsua, joten tiedossa oli kosteita silmäkulmia. Kate Winslet oli mainio rohkeine (alaston)esiintymisineen ja Oscar-pysti matkasi helmikuussa oikeaan osoitteeseen. Ainoa asia, mikä jälleen haittasi katsojakokemusta, oli se kieli: englanti ei edelleenkään anna uskottavuutta Saksasta ja sen historiasta kertovalle elokuvalle. Toisaalta käsikirjoitus ja näyttelijäsuoritukset antoivat kieliasian anteeksi. ****

Heti seuraavana päivänä katselin dvd:ltä suomalaisen Blackoutin. Meinasin taannoin käydä sen oikein elokuvissa katsomassa, mutta kuultuani leffan juonesta en innostunut (muistutti liikaa Bourne-trilogiaa). Eikä tuo dvd-katsominenkaan ollut mikään nautinnollinen kokemus. Petteri Summanen oli ok elokuvan päähenkilönä, (tosin Eppu Salminen olisi ollut parempi vaihtoehto), mutta muuten elokuvan punaisesta langasta ei oikein saanut irti. JP Siili teki muuten elokuvassaan hitchcockmaisen cameo-roolin, ihan vaan triviana. ** Tulevana viikonloppuna pitäisi nähdä vihdoinkin tuo Miehet, jotka vihaavat naisia.

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , KESÄ09

Kiireistä menoa

Kulunut viikko on ollut kiireinen. Olen käynyt kotona lähinnä kääntymässä ja vapaa-aika on ollut kortilla. Eilen pyöräilin moneen päivään. Liikunta onkin tarpeen, koska päivän aikana tulee paljon istuttua. Onneksi kohta koittaa viikonloppu. Ainoa miinuspuoli viikonlopussa on, että tuolloin alkavat Berliinin MM-kisat. ja Valioliigakin pyörähtää käyntiin. Itsekuri on koetuksella. Viikon päästä sunnuntaina on nimittäin tarkoitus osallistua kotipaikkakuntani pyöräilytapahtumaan ja pitää hieman treenata. Jos vaikka kerran menisi reitin ns. läpi, vaikkei tuo mikään varsinainen kilpailu olekaan.

Olen lukenut tuota "Parisuhteen kemiaa" suurella mielenkiinnolla ja kokenut monta valaistumisen hetkeä. Yritän vielä tänään tehdä johdannon siitä, mistä tuossa kirjasta oikein on kyse. Olen ehtinyt vasta puoliväliin - jostain syystä tämän kirjan kohdalla lukeminen on niiin hidasta.

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , KESÄ09

Kauniin naisen pelko

Olen otettu. Eräs ystäväni (kauneimman sukupuolen edustaja) minulta naamakirjan chätissa ihmissuhdeneuvoja. Siis minulta, joka a) ei ole seurustellut koskaan ja b) on mies. No, hän kaipailikin neuvoja miesnäkökulmasta. Hänen tai oikeastaan erään miehen ongelmana on kauneuden pelko - siis se, että miehet pelkäävät kauniita naisia (jota tämä ystävänikin eittämättä on). Lohdutin kaunotarta sanomalla, että tuo pelko on ihan normaalia - itsekin olen pelännyt häntä (vaan en pelkää enää, hih!), mutta joitakin muita kuitenkin. Se on kai sitä alemmuuden tunnetta ja turhaa ujostelua - eikä vika ole naisessa vaan meissä miehissä. Ei se naisen vika ole, jos on kaunis eikä mies uskalla puhua pukahtaa, saati sitten lähestyä. Tai sitten ei uskalleta "kilpailla" heitä, ts. laittaa itseään peliin.

Tahkoan kohta viimeisiä sivuja Peter Lausterin "Rakkauden myytit" -opuksesta. Tänään bongasin tiedekirjastosta (!) kaipaamani "Parisuhteen kemia" -kirja. Tenttikirjojakin olisi enemmän kuin omaksi tarpeeksi - jotenkin nämä tällaiset kirjat nyt iskevät niitä paremmin. Oi miksi?

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , KESÄ09

Muuttoa ja musiikkia

Viikonloppu on mennyt kaverin muuttoapuna ja kirjaa lukiessa - sekä tietysti liikkuessa. Kummasti sitä tavaraa kertyy kahdelle ihmiselle, ennen kaikkea astioita. Mihin kummaan sitä montaa lasia, kuppia ja kippoa tarvitsee? Kaikkein haastavimmat muuttotavarat ovat kuitenkin raskaat esineet - hyllyköt ja sohvakalusto. Ei tarvitse kuntosalilla vierailla, kun niitä yrittää saada ensin muuttoautoon ja sitten uuteen asuntoon. No perjantaina ja lauantaina saimme vanhan kämpän tyhjäksi. Raskasta tuo muutto, varsinkin näin loppukesästä kun on lämmintä ja kosteata.

Elokuun ensimmäiseen lauantai-iltaan kuului saunan lisäksi pieni rentoutumishetki parvekkeella. Rakkauden myytit -kirja (josta enemmän myöhemmin), Radio Suomipopin klassikkobiisit ja lonksu - mitäpä sitä muuta. Tähdetkin alavat taas tuikkimaan taivaalla, joten niitä tuli kiikaroitua.

Jaakko Tepon Hilma ja Onni oli kyllä niitä parhaimpia biisejä, joita eilen tuli - aivan mainio!

"Laukkanen ja syksy saa, mutta minä en"

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , KESÄ09

Blogi neljä vee

Heinäkuu on lopuillaan, enkä ole juhlistanut blogini synttäreitä - kappas vaan! Runsaat neljä vuotta olen päiväkirjaani raapustellut enempi ja vähempi mielenkiintoista asiaa. Aktiivisuus on vaihtunut päivittäisestä päivittämisestä hieman harvempaan naputteluun - mielialan ja kiireiden mukaan. Olen yrittänyt ottaa päivittäisten ja ajankohtaisten asioiden lisäksi käsittelyyn kaikkia kiinnostavia aiheita, kuten elokuvia ja ihmissuhdeasioita.

On toki asioita, joista en ole halunnut (vielä) puhua edes blogissa. Ehkä niidenkin asioiden aika tulee joskus, ken tietää? Ainoa asia, joka harmittaa on se, että osa kirjoituksista on jo bittitaivaassa bloggerin pari vuotta sitten tapahtuneen uudistuksen takia. On ilo huomata, että vakituisia (lue: uskollisia) lukijoita on muutama - kiitos teille!

Blogin kirjoittaminen on osin harrastusta (luovaa kirjoittamista) ja osin terapeuttinen tapa käsitellä asioita. Minulla ei nyt kuitenkaan hirveästi ole ystäviä, joiden puoleen kääntyä (siis kotipaikkakunnallani). Onneksi sentään tämä verkkopäiväkirja...

EDIT: vanhin kirjoitus

Read the rest of this entry »

Posted in AJANKOHTAISTA , KESÄ09

Erään YYA-sopimuksen tarina

"Ei oo meillä enää mitä kantaa huomiseen,
vaan pisteen tälle tarinalle teen.."
(Anne Mattila / Toivon sulle)

Sanoin tänään irti Prinsessan kanssa pitkähkön ajan voimassaolleen YYA-sopimuksen. Itseasiassa päätin asiasta eilen yrittäessäni nukahtaa. Välimme eivät viime aikoina ole olleet kaikista parhaimmat ja livenäkin olimme nähneet viimeksi kahdeksan kuukautta sitten. En tiedä, jotenkin kyllästyin vastaamattomiin sähköposti- ja tekstiviesteihin. Kai se oli jonkinlaista mykkäkoulua, en usko kiireillä olevan mitään tekemistä asian kanssa (kauanko yhden tekstiviestin kirjoittaminen vie?). Lisäksi meidän piti tänä kesänä yrittää tutustua toisiimme paremmin (hänen ideansa), mutta jotenkin se jäi pelkäksi suunnitelmaksi - jälleen kerran. Ja se, ettei hän ollut puhunut koko Nizzan-vaihdosta mitään, loukkasi. Toki jokainen saa tulla ja mennä, mutta luulisi nyt minulle asiasta kertovan. 13 kuukautta on kuitenkin pitkä aika olla aivan jossain muualla kuin Suomessa.

Olisin halunnut hänen kanssaan puhua niin paljosta, siis kasvotusten - onhan noita sähköposteja jo läheteltykin ja "riidelty" tekstiviestitse. Jotenkin tuntuu, että vuosi vuodelta etäännyimme ja yhteydenpito väheni. No, nyt vähenee entisestään. Poistin hänen numeronsa kännyköistä ja laitoin vielä viimeisen sähköpostin - ainakin toistaiseksi. Tulostin hänen lähettämänsä sähköpostit ja heitin tulosteet takkaan. Ei tule ainakaan takerrettua niihin mahdollisena heikkona hetkenä.

Vaikkei siis ystäviä enempää oltukaan, niin on aika tyhjä olo. Enkä oikeastaan tiedä, oliko vika lopulta minussa vai hänessä. Kuitenkin autoin häntä, kun hän apua tarvitsi - mutta hän ei kai tehnyt samoin minulle. No, hänen kanssaan tuli kuitenkin vietettyä aikaa ja hieman juhlittuakin. Olisi ehkä pitänyt käyttää tietyt tilaisuudet hyväksi (siis mahdollisuudet tutustua paremmin), mutta menneeseen on turha palata. Elämä jatkuu - hänellä Etelä-Ranskassa ja minulla Etelä-Suomessa. Parempi näin, ehkä..

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , KESÄ09

Valaistumisia, osa 2

Valaistuin jälleen. Tällä kertaa kimmokkeena oli eilinen vierailu ystävän ja tämän perheen luona. En koskaan kuvitellutkaan, että äidin osa olisi helppo - etenkin, jos huollettavia on enemmän kuin yksi. Itse olen kasvanut sisarparven keskellä (kolme veljeä, joista yksi on kaksosveli) ja tiedän, ettei järjestyksen ylläpito ole helppoa. Ystävälläni (kutsuttakoon häntä nimellä M.), on kaksospojat. Ja kun on kaksospojat, niin tietäähän se, mitä se elämä on: ääntä, menoja ja meininkiä. Lapsen elämään kuuluu juokseminen ja kaikenlainen kiljunta - se on normaalia kasvamista.

Kuitenkaan en voinut olla miettimättä, millainen itse olin samanikäisenä. Muistan, tosin hämärästi, äidin pyytäessä olemaan juoksematta sisällä ja miksei ulkonakin. Lisäksi pienet kotityöt - roskanviemiset ja yleinen siivoaminen. Minulla oli taksana markka (tosin M:n pojat ovat sen verran hintatietoisia, että pyysivät kahta euroa) ja välillä en auttanut sittenkään, vaikka siis tuon markan olisin saanut. Nyt katsellesi äidin elämää toiselta näkökulmasta (siis aikuisena ja ystävien osalta), niin hieman omatunto kolkuttaa - ehkä sitä olisi pitänyt auttaa enemmän ja ottaa sitä taakkaa pois pienillä teoilla ja ilman maksua. Hattua pitää nostaa äideille, jotka opiskelevat/käyvät töissä ja vielä ehtivät käymään harrastuksissaankin.

Read the rest of this entry »

Posted in KESÄ09

Elämän markkinoilla

Elämän yksi oudoimpia ja ikävämpiä hetkiä on se, että tajuaa viimein jotain - eli se kuuluisa valkeus tulee. Itselleni tuo tapahui maanantaina ja voimakkaimmin tunne iski tiistaina. Huomasin nimittäin, etten pysty kilpailemaan elämän markkinoilla kenenkään kanssa millään tavalla - en kenestäkään (siis ihmisestä) tai mistään. Tunne oli masentava ja olo oli perin voimaton. Facebookissa olevat kaverini yrittivät lohduttaa toteamalla, ettei elämä ole mitään kilpailua ja että "elämän markkinat toimivat parhaiten maksuttomina ja avoimin mielin ilman suuria odotuksia. Antaa asioiden ja ilmiöiden sekä tunteiden tulla ja olla".

En nyt olisi niinkään varma. Nyky-yhteiskunta vaan on tällainen kilpailuyhteiskunta, jossa ihmisarvo lasketaan saavutusten ja omistuksensa mukaan. Uskon, että tietyille ihmisille on helpompaa vaan olla ja antaa asioiden sekä tunteiden tulla. Tasa-arvoisuuden kunniakkaasta tavoitteesta huolimatta emme lähde ns. samalta viivalta ja jokaisen täytyy vaan pelata niillä korteilla, jotka saa jaossa. Toki jokainen voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa ja elämäntilanteeseensa - mutta vain tietyn verran. Loppu on sitten Herran hallussa ja muiden käsissä.

Oi Jumalani, miksi niin levottoman teit
Miksi laitoit yksin myrskyyn kulkemaan
Annoit kynän, annoit käden, annoit tyhjän paperin
Joka sokealta vaatii sanojaan

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , KESÄ09

Viikinsaarta ja vinkkua

Tampere on minulle rakas paikka, vaikken olekaan onnistunut kotiuttamaan itseäni Pirkanmaalle (vaikka syksyllä alkaa n vuosi yliopistoa). Ehkä olisi pitänyt muuttaa sinne, niin olisi kenties valmiskin - heh! Mansen katuja tuli viime perjantaina ja lauantaina tallailtua. Ensimmäistä kertaa tsekattu Viikinsaari (go ELK!) ja Tammelan tori, mitä sitä muuta kesälauantaina kaipaakaan! Onneksi sää oli hieno ja muutamaan kaveriinkin tuli törmättyä. Pitäisi ottaa Manse joskus uusiksi, siis ennen yliopisto-opintojen alkamista ja tietysti hallaseurassa, mahdollisuuksien mukaan..

Mikäli sää oli viikonloppuna hieno, niin sitä se ei ollut eilen - rainy days and mondays. Sukat ja kengät märkinä tuli talsittua Helsingin kaduilla. Onneksi iltapäivän nyyttikestit pelastivat päivän. Oli mukava nähdä "vanhoja" tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin - ja keskustella sekä suomeksi että englanniksi. Niin ja syödä makkaraa (joka tosin paistettiin grillivastuksella uunissa sääolosuhteista johtuen) sekä juoda maukasta punaviintä. Kiitos vielä kerran asianosasille - Merci et Thank you! Tänään oli sitten aivan eri fiilikset, mutta siitä sitten tuonnempana.

Read the rest of this entry »

Posted in KESÄ09

Eläviä kuvia

Minulla on jäänyt kokonaan käsitelemäti kaksi toisestaan poikkeavaa elokuvaa, jotka olen käynyt katsomassa - Enkelit ja Demonit sekä Rajattu maa. Ron Howardin ohjaaman sekä Tom Hanksin ja Ewan McGregorin tähdittämä Enkelit ja Demonit käsittelee Vatikaanin salaista maailmaa aina paavin valitsemisesta lähtien. Vatikaania uhkaa katoaminen maailmankartalta. Katolisen kirkon epäsuosioon Da Vinci -koodin myötä joutunut Robert Langdon kutsutaan ratkaisemaan salamyhkäisen koodin arvoitus pommi-iskujen ehkäisemiseksi sekä siepattujen kaardinaalien pelastamiseksi. Matkallaan hän joutuu keskelle tieteen ja kirkon sotaa joutuen puolustamaan edustamaansa ammattikuntaa. Elokuva tarjoaa ikuisen kiistan lisäksi häivähdyksen salattua Vatikaanin maailmaa, joka kaikille katsojille ei välttämättä ole tuttu. Da Vinci -koodin "jatko-osa" ei tarinan kiehtovuudessa kuitenkaan yllä edeltäjänsä tasolle, vaikka näyttelijätyö on etenkin Hanksin ja McGregorin osalta toimivaa. Ayelet Zurer naispääosan esittäjänä suoriutuu osastaan hyvin, vaikkei Audrey Tautoun kaltaista karismaa omaakaan. ***

Wayne Kramenin ohjaama Rajattu maa käsittelee kunnianhimoisesti ja rohkeasti Yhdysvaltojen maahanmuuttopolitiikkaa. Kyseessä on ilman varsinaista juonta omaava, monitarinainen kertomus laittomista maahanmuuttajista, jotka tulevat hakemaan suurelta mantereelta kotimaastaan puuttuvaa onnea. Harrison Ford on maahanmuuttoviranomaisen alaisuudessa toimiva poliisi, joka ymmärtää ihmisiä heidän ahdingossaan. Ratsatessaan tehtaita hän törmää lukuisiin ihmiskohtaloihin, jotka kietoutuvat myös muiden elokuvasta kertovien ihmisten elämään. Heillä kaikilla on yhteinen unelma: tulla Yhdysvaltain kansalaiseksi ja ottaa oman palansa suuresta onnenkakusta. Unelma ei ole helppo toteuttaa, sillä kansalaisuusmenetelmä on monimutkainen eikä viranomaistasolla tunneta armoa.

Rajattu maa on oiva osoitus siitä, että poliisillakin on tunteet. Se liputtaa myös sananvapauden puolesta - sen, jota ei 9/11 -tapahtumien jälkeen tunnu Yhdysvalloissa olevan. Myös uskonto antaa oman mainion mausteensa kokoelmalle tarinoita. Kramer käsittelee monitasoisesti juutalaisuutta, ateismia ja muslimin elämää - miten uskonto vaikuttaa siirtolaisuuteen ja Yhdysvaltain kansalaiseksi tulemiseen. Rajattu maa yllätti positiivisesti ennen kaikkea aiheen käsittelytavan ansiosta. Miten saavuttaa onni ja menettämättä omaa identiteettiään ja omia tapojaan? Yhdysvallat - kansalaisuuksien ja uskontojen sulatusuuni vaatii koviakin keinoja onnen saavuttamiseksi. Suosittelen elokuvaa lämpimästi kaikille - älkää antako Harrison Fordin nimen hämärtää mielikuvaanne elokuvasta. ****

Read the rest of this entry »

Posted in ELOKUVISSA , KESÄ09

Deittailemisen sietämätön vaikeus

Muutama merkintä sitten kommenttiosiossa on tullut esiin (suomalainen) deittailukulttuuri - tai pikemminkin sen puute. Erään kommentoijan mielestä "olisi helpompi kutsua tärskyille, kun olisi kummallekin osapuolelle selvää, että kyse on ihan vaan leppoisasta yhdessäolota". Toisen mukaan "deittailu on sitä, että käydään kahvilla/leffassa/tms. yhdessä, tutustutaan ja pidetään hauskaa, ilman että ollaan (vielä) vakavissaan". Miten on, onko Suomessa deittailukulttuuria ja jos on, niin millainen se on? Parantamisen varaa varmaan löytyy.

Kommentit laittoivat ajattelemaan sitä, mitä on deittailu ja mitä sitten seurustelu - itse kun en ole tietoisesti tehnyt kumpaakaan. Olen kyllä viettänyt kaunottarien kanssa aikaani muun muassa kahvittelun, elokuvien, kävelemisen (ilman koiria ja koirien kanssa) ja muun hauskan / leppoisan yhdessäolon parissa. Mutta deittailumielessä en kai koskaan.

Tämän takia koko deittailu/seurustelusysteemi on hieman epäselvä: missä menee deittailun ja seurustelun raja sekä missä vaiheessa deittailu muuttuu seurusteluksi? Yhdysvalloissa kun deittailu (dating) on kai samaa kuin seurustelu? Yhtä kaikki, parempi kai tehdä heti alkuun selväksi onko kyseessä "deittailu", treffit - tai jotain ihan muuta. Huomenna olisi tarkoitus mennä Helsinkiin, ystävän kanssa elokuviin (vuorossa olisi Rajattu maa) - sitä leppoisaa yhdessäoloa ilman vakavissaan oloa.

Read the rest of this entry »

Posted in IHMISSUHTEET , KESÄ09

Kuuma kesäinen Helsinki

Torstai oli suorastaan kuuma päivä. Tuo päivä oli aivan pakko lähteä viettämään rannikkokaupunkiin (siis Helsinkiin). Luulin, että päivästä tulee suunnitellun mukainen (kaverin kanssa Suomenlinnaa sun muuta) ja viileä merituulen ansiosta - mitä vielä. Lämmintä ja lähinnä yksinoloa, pöh!

Aamupäivällä poikkesin Merikadulla. Katselin muun muassa keskiluokkaisten veneilyä (voi kun olisi vene ja voi kun osaisi soutaa) ja lukuisten juoksijoiden tuskaista taivallusta - hulluja ovat nuo roomalaiset ainakin. Tunnin istuskelun jälkeen olikin vuorossa Kaivari, jossa oli aivan pakko lukea tenttikirjaa ja antaa samalle selälle arskaa (siis piti riisua paita, onneksi kukaan ei lähtenyt karkuun). Keskikaupungillakin piti käydä moikkaamassa kaveriani, jonka kanssa siis piti lähteä Suomenlinnaan.

Kohokohta oli kuitenkin erään uuden tuttavuuden tapaaminen livenä - olimme jo olleet vuosia nettituttuja. Ulkosuomalaisia on kiva nähdä heidän ollessaan lomalla Suomessa. Kävimme muun muassa syömässä tässä pienessä, mutta kodikkaassa kahvilassa nimeltänsä Villipuutarha. Puhuimme kaikenlaista säästä opiskeluun ja Michael Jacksonkin taisi tulla mainituksi! Harmittaa, että tapaaminen oli aika lyhyt (parisen tuntia). Toisaalta, parempi sekin kuin ei mitään ja tapaamisen laatu korvaa määrän (eli käytetyn ajan) tässäkin tapauksessa. Lisää ulkosuomalaistapaamisia on luvassa parin viikon päästä nyyttäreillä, joten hätä ei ole tämän näköinen.

Torstain saldo siis rusketusta, hikeä ja hieman vertakin (kun saadali hiersi isovarpaan ihoa auki).

Read the rest of this entry »

Posted in KESÄ09