Herätys!!

Jokohan sitä olisi herännyt? Kymmenen aikoihin heräilin noin fyysisesti, mutta henkisesti taidan olla vielä väsynyt. Kahden viikon aikana tuli aamusella herättyä töiden takia kukonlaulun aikaan, kai se nyt rupeaa purkautumaan über-väsymyksenä. Kun tuo kesänukkuminen on mitä on, niin ei siinä paljoa ole tullut nukuttua. Olen eittämättä iltaihminen, voin valvoa miten myöhään tahansa. Aamulla aikaisin herääminenkin onnistuu toki, kunhan sitä saa suhteellisen rauhalliset yöunet torkkua.

Nyt saa onneksi nukkua aamulla pidempää, kun tuo kesäduuni-blues on laulettu ja soitettu. Saa taas suunnitella loppukesän ohjelmistoa vailla velvotteita. Muutama varattu päivä on jo kalenterissa, muuten saa taas tulla ja mennä miten haluaa. Kavereita ja ystäviä pitäisi ennen syyskuuta nähdä - mitä enemmän heitä näkee, sen paremmin jaksaa keskittyä tulevaan.

Read the rest of this entry »

Lohduton näkymä

Suomessa koetaan pahinta kuivuutta lähes sataan vuoteen. Itse en ole kuukausiin nähnyt vettä, siis taivaalta tulevaa vettä (sateeksiko sitä kutsutaan?). Missasin paikkakunnan ainoan ukkosmyräkän, olin tuolloin Helsingissä - siellähän ei satanut, ei sitten mitään. Kotitalon nurmikko on suoraan sanottuna palanut poroksi. Eihän huoltoyhtiö vaivaudu mitään kastelemaan, rahaahan tuossa kastelemisessa palaa. Ainoa hyvä puoli lienee, ainakin huoltomiesten kannalta se, ettei ruohoa tarvitse leikata - kun ei ole mitä leikkaa. Lomasäät ovat olleet suorastaan taivaalliset, hellettä ja aurinkoa kun on riittänyt. Muttä mitä on kesä ilman vihreää nurmikkoa? Ei mitään - aivan sama, kun talvella ei olisi lunta..

Read the rest of this entry »

Polkupyöräkuumeen vallassa..

Olen muutaman päivän tai itseasiassa koko viikon ajan miettinyt uuden polkupyörän hankkimista. Toiset potkivat autojen renkaita liikkeissä, minä katselen polkupyörämainoksia jokaisesta lehdestä, jonka onnistun saamaan kiinni.

Syitä uuden pyörän hankkimiseen on kaksi. Ensinnäkin minulla ei ole koskaan ollut uutta pyörää (tai siis kulkuvälinettä) - on ainoastaan ollut käytettyjä sellaisia. Tällä hetkellä omistan kuvassa komeilevan Tunturi Tuiskun. Ostin sen pari vuotta sitten käytettynä kirpputorilta, maksoin siitä vaivaiset 50 euroa. Hyvin on Tuisku kuljettanut paikasta toiseen - säästä ja vuodenajasta riippumatta, vaikka käytössä on ainoastaan kaksi vaihdetta (kakkonen ja kolmonen). Termiitit ovat tehneet pyörälleni jo vaikka mitä, mutta hyvin on pärjätty.

Toisekseen tahdon omistaa pyörän, jolla voi ja kehtaa mennä muuallekin. Nykyisellä Tuiskulla jo Lahteen pyöräileminenkin pelottaa niin, etten lähtenyt sitä edes koettamaan. Lisäksi olisi mukava fillaroida pitkin ja poikin Lahdessa, Helsingissä, Tampereella ja ties missä. Tällöin kulkuvälineen tulee olla luotettava ja turvallinen olosuhteista sekä maastosta riippumatta.

Olen jo mielessäni valinnut itselleni uuden menopelin. Merkkinä on joko Nishiki tai kotimainen Tunturi. Ainoa este tuntuu olevan hinta. Ensinnäkin se on valovuosien päässä siitä 50 eurosta, jonka maksoin nykyisestä kulkuvälineestä. Toisekseen kolminumeroisen luvun sijoittaminen polkupyörään tuntuu jotenkin pelottavalta, kun sillä rahalla olisi muitakin käyttökohteita. Toisaalta pyörään sijoittaminen olisi harrastuksen mielekkyyden ja liikunnalliselta kannalta katsottuna viisas ratkaisu. Käyttäjäkokemukset ja vinkit pyöränostoon ovat muuten enemmän kuin tervetulleita! :)

Tiedä sitten mikä taika siinä uuden omistamisessa on? Kirpputoritavarathan ovat nykyään muotia ja niiden avulla voi harrastaa hyväntekeväisyyttä. Varkaillekin mokomat (siis uudet pyörät) näyttää kelpaavan. Olen tosin päättänyt raahata fillarini kotio joka yö (en sentään viereeni nukkumaan), eipähän varasteta. Jos tarkemmin ajatellaan, niin kyllä se käytettykin kelpaisi - mutta mitä tahansa pyörää en enää edes harkitse. Ans kattoo ny..

Read the rest of this entry »

Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa, osa 3

Eilen jäi kiireiden vuoksi blogia päivittämättä, joten korjataan tuo heti näin aamutuimaan. Terveiset Helsingistä! Satunnaisen matkailijan Helsinki-päiväkirja on ehtinyt jo kolmanteen osaansa. Pääkaupungissa on tullut siis viime aikoina vierailtua melko ahkeraan. Ei siinä mitään, hieno kesäkaupunki! Pilvinen tiistai-päivä oli kiireinen, mutta antoisa etenkin vapaa-ajan puolesta. Toki töissä sai tehtyä mukavasti oman vaatimattoman panoksensa, ei siinä mitään.

Eilen näin töiden jälkeen hyvän ystäväni lisäksi muutaman muun ihanan ihmisen. Kyseessä oli erään keskusteluyhteisön tapaaminen (eli ViVi 2006/2), jossa tapasin kaunottaria Yhdysvalloista ja Ranskasta. Kansainvälinen tapahtuma siis, oikea summit! Puheenaihetta riitti hyvän ruoan ja viinin merkeissä kansainvälisestä tee- ja kahvikulttuurista ruokaan ja tietysti suomalaisten rakastamaan aiheeseen eli säätilaan.

Hieman tuli orpo olo jossain vaiheessa, sillä en tiennyt, kuuluuko tällainen "sisäsuomalainen" ulkosuomalaisten joukkoon? Ravintolamme oli maino ja palvelu erinomaista. Tila saisi olla kokonaan savuton, kuten pubitkin. Tupakoimattomana en millään tahtoisi haista "palaneen kärylle" koko seuraavaa päivää. Lisäksi jonkinlainen pukeutumiskoodi olisi suotavaa, ihmisiä lappasi sisään jopa shortseissa. Mutta ilta oli kaikin puolin loistava pientä loppuillan incidenttiä lukuunottamatta. Toivottavasti sirpaleet tuottavat onnea.

Read the rest of this entry »

Verkkainen maanantai

Tänään sain olla täällä kotosalla taas ihan omissa oloissani. Muu väki lähti käymään Imatralla. Itselläni on vielä viikko töitä, joten en olisi voinut lähteä mukaan. Enkä todennäköisesti olisi lähtenytkään, näin kuumalla ei jaksaisi pitkiä matkoja reissata - ei vaikka autossa olisi ilmastointi. Menihän se päivä kotonakin, (koti)töitä tehdessä. Imuroin ja sen sellaista. Aika kului verkkaisesti, mutta niinhän se kesällä on tehnyt muutenkin. Jos sunnuntai oli ihana päivä, niin maanantaina palattiin sitten vauhdilla maan pinnalle.

Sain tekstiviestin eräältä ystävältäni, joka nauttii kesälomansa viimeisiä päiviä Antalyassa. On kuulemma ihanaa - tänään oli vuorossa safarikierroksella. Kortti ei ole vielä tullut perille, mutta huomenissa kai. Milloinkohan minulla on varaa matkustaa Viroa pidemmälle? Sitten toki, kun opiskelut on opiskeltu - valovuosien päästä.

Tänään tein myös pesäeron yhteen "vapaaehtoistoimeen". Homma alkoi siinä määrin saada ammattimaisia piirteitä, että katsoin parhaakseni vetäytyä reserviin. Jossei vapaaehtoistyöpanokseksi riitä se, että tekee asioita voimavarojen mukaan, niin säälittävää. Sitähän vapaaehtois/talkootyössä tulisi olla kysymys - kukin tekee mitä tekee aika- ja muiden resurssien puitteissa. Oli hieman ikävä jättää sellainen, jota on ollut perustamassa, ideoimassa ja mainostamassa ties kuinka monta vuotta. Mutta tämä kai on sitä elämää - asioiden jättäminen silloin, kun se ylittää tietyn pisteen. Oli sitten kyseessä esimerkiksi epämukava työ tai sellainen harrastus, josta on mennyt maku jo kauan aikaa sitten. C´est la vie!

Read the rest of this entry »

Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa, osa 2

Eilen satunnainen matkailija vieraili jälleen kerran kesäisessä pääkaupungissamme. Mikäs siinä, kauniina sunnuntai-päivänä. Kuumahan siellä oli, mutta eikö kaikkialla Suomessa? Aamupäivä kului erään valtakunnallisen nuorten lehden päätoimittajan kotona - kaksihenkisessä toimituspalaverissa. Tuli luvattua jälleen kerran kirjoitus- ja oikolukuhommiin, vapaaehtoisesti (siis ilman palkkaa). Kyseistä lehteä on puurrettu jo kohta nelisen vuotta, joten eiköhän se suju rutiinilla. Oli mukava tavata hyvää ystävää, joka kohta jättää pt:n hommat. Ikävä tulee, sillä hänen kanssaan on ollut ilo työskennellä - vaikkakin vapaaehtoisesti. Toivottavasti yhteydenpito ei katkea, vaikka tapana niin on valitettavasti käydä.

Tämän jälkeen lähdin tapaamaan erästä kipeänä olevaa rakasta ystävää, jonka luona on aina mukava käydä. Teekupposen ääressä tuli juteltua niitä näitä. Oloni oli hieman vaivautunut, tulla nyt häiritsemään häntä sairaslomallaan. Eihän kipeänä saa yksin olla, päinvastoin seuraa tulisi olla. Toivottavasti hän nautti parin tunnin juttutuokiosta yhtä paljon kuin minä. No, kiitokseksi vieraanvaraisuudesta ja ystävyydestä vein hänelle kukkasia - tai siis oikeastaan kaksi. Toinen omistajan ominaisuuden mukaan jo aiemmin luvattu kukkanen ja toinen päivän piristykseksi, flunssaa kun raukka potee vieläkin. Sen suklaarasian hän saa sitten myöhemmin..

Helsingin reissulla piti hankkia pyöräilykypärä ja skypeilyyn tarkoitetut kuulokkeet. Mutta aikomukseksi tietenkin jäi. Kuten myös saksan puhuminen. Olin nimittäin lauantai-iltana, sivusilmällä ja -korvalla Siskaa kuunnellessa valittanut, etten saa käyttää ko. kieltä. No, kuinkas ollakaan sekä tulo- että menomatkalla naapuripenkkeihin ilmaantui saksalaisia turisteja. Eihän sitä saksaa tullut puhuttua, mutta kuunneltua toki - ja melko hyvin siitä selvää sai.

Eilinen tuntui pitkään aikaan mukavalta päivältä. Oli mukava tavata ystäviäni ja jutella heidän kanssaan niitä näitä. Paluumatkalla, siis Lahteen menevässä linja-autossa juttelin erään miellyttävän vanhuksen kanssa Mäntsälään saakka. Juttua riitti niin Karjalasta, säästä kuin mustikkasadostakin. Tokkopa moinen onnistuisi pääkaupunkiseudun joukkoliikennevälineissä, johon palaan blogissani myöhemmin.

Read the rest of this entry »

Tavallinen lauantai

Lauantai - tuo Saturnuksen mukaan nimetty päivä on kulkenut matkallaan jo hyvän aikaa kohti iltaa. Päivä on sujunut tavallisissa merkeissä, vaikka aurinko paistaa ja on lämmintä - täydellinen loppukesän päivä. Tällä hetkellä pitäisi olla Helsingissä eräässä palaverissa. Katsoin parhaakseni siirtää Stadin vierailun huomiseen aamupäivään - olisi virkeämpi olo ja ehkä hieman viileämpi ilma.

Teinien rallailut ovat nimittäin jatkuneet siinä määrin, ettei nukkumisesta aika ajoin tule mitään. Lisäksi metelöivät naapuritalon asukit metelöivät siinä määrin, että harkitsen todella nukkumista korvatulppien kanssa. No, aikaansa kutakin; viimeistään talvella loppuu teinibemarien kruisailu tai viimeistään tuolloin, kun polttoaine maksaa kaksi euroa litralta (no ajat eivät välttämättä ole kaukana). Nukkumaolosuhteisiin vaikuttaa myös huoneen lämpötila. Näin kesäaikaa huoneeni lämpötila keikkuu jatkuvasti +30C:n tuntumassa. Ikkunaan porottaa iltapäiväaurinko, joka lämmittää huonetta pitkälle iltaan. Olenkin viettänyt koko kesän eräänlaisella korkeanpaikanleirillä - korkealla ja kuumissa olosuhteissa. Kiinnostaisi todellakin tietää, mikä on vereni hemoglobiiniarvo? Mitään en ole ottanut.

Eräs ystäväni on kipeänä ja joutui hakemaan helpotusta oloonsa lääkärin pakeilta. Kesä kipeänä - mikä tuttu tunne! Mutta kivaa se ei ole, varsinkaan jos joutuu viettämään sitä yksin. Ajatuksissa olen kuitenkin sairaan ystäväni luona, kun en muutakaan voi..

Nyt kuitenkin pyöräilemään, hakemaan viikottainen lottotiketti ja muutaman tunnin päästä saunaan - viettämään minun tavallista lauantaita. Milloinkohan muuten viimeksi olen viettänyt lauantaita tai yleensäkin viikonloppua poissa kotipaikkakunnaltani - rikkonut rutiineita? Siitä taitaa olla liian kauan..

Read the rest of this entry »

Onhan se perjantai?

Perjantai - tuo melkein kaikkien työläisten ystävä - on jälleen koittanut aurinkoisena, huomenta vaan! Ensimmäisen pätkätyöviikon viimeinen päivä alkoi puoli seitsemältä, eli suhteellisen aikaisin vuodenaikaan nähden. Sitä kun tottui lomallaan nukkumaan tuonne yhdeksän-kymmenen aikoihin. Harmi sinänsä, että on tullut nukuttua myöhään - kesäiset aamut ovat kuulemma niin ihania, että pitäisi herätä kukon kanssa samaan aikaan. No, ehkä sitten, kun asun jossain muualla.

Eilen tuli vietettyä lähes koko ilta messengerissä rakkaan ystäväni kanssa jutellessa. Puhuimme päivän tapahtumista ja vähän muustakin, muun muassa tyttöjen jutuista. ;) Siis siitä, mitä kaikkea naiset miehistä keskenään juttelevat. Herrasmiehenä tyydyin ainoastaan muutamaan aiheeseen, sen enempää en udellut. Miehet ja naiset, naiset ja miehet - siinä hyvä kirjoituksen aihe, johon palaan tuonnempana.

Hieman jäi huono omatunto tuosta jutustelusta, koska ystäväni on kipeänä. Hänen pomonsa oli aiemmin päivällä käskenyt lähteä töistä kotiin, sillä eihän kipeänä saa töitä tehdä (jotkut nörtit tosin tekevät, mutta se siitä). Sanoin jo hänelle aiemmin aamulla, että olisi viisainta lähteä kotiin potemaan. No, pomot onneksi on siinä asemassa, että hän voi käskeä pyytämisen sijaan. Jos olisin ollut hänen luonaan, niin en olisi päästänyt häntä edes lähtemään töihin. :)

Tästä päivästä lukien suosittelen (tai yritän ainakin) päivittäin mielestäni hyviä televisio-ohjelmia, joiden ääreen kannattaa hakeutua.
Tänään suosittelen lämpimästi Michelin-keittömestari Gordon Ramsay:n Kurjat kuppilat -televisiosarjaa MTV3:lta klo 21.00. Luvassa on ainakin hirveitä ravintoloita (johon en itse astuisi jalallanikaan), karskia kielenkäyttöä ja kenties jotain ruoanteko-ohjeitakin. Bon appetit!

Read the rest of this entry »

XML toimii taas

Hurraa, ovat korjanneet vian xml (atom) -syötteessä! Tästä lähtien sivujani siis voipi tilata RSS-lukuohjelmaan. Jos haluaa. Ei ole pakko. Mutta suotavaa on. Osoite siis: http://scilicet.blogspot.com/atom.xml. Kiitos.

Read the rest of this entry »

Satunnainen matkailija Helsingin lumoissa

Takaisin päiväkirjan sivulle. Eilinen meni täysin pätkätyön ja Helsingissä hengaamisen merkeissä. Kerrassaan ihana ja aurinkoinen ilma - vaikka suurin osa päivästä meni töitä tehdessä sisätiloissa. Olisi niin tehnyt mieli mennä Töölönlahden nurmikolle pötköttämään jonkin ihanan kirjan ja/tai ystävän kanssa, mutta aikaa siihen ei ollut. Täytyy jossain vaiheessa kesää kyllä mennä tuo kokemaan, ihan vaan omaksi iloksi! Väkeä Helsingin keskustassa riitti, kun turistit ja paikalliset asukkaat kiirehtivät kuka minnekin. Tällainen satunnainen matkailija uhkasi monesti jäädä jalkoihin, hui!

Näin rakkaan ystäväni taas pitkästä aikaa ja täytyy sanoa, että tapaaminen teki kyllä henkisesti hyvää! Loppupäivän (tapasimme molempien töiden jälkeen) suunnitelmat tosin muuttuivat, kun ainakin minun mielestäni ihana Kessy piti käyttää eläinlääkärissä. Lähdin mielelläni mukaan, sillä ensimmäistä kertaa tuli sitten koettua tuokin - eläinlääkärireissu. Itselläni kun ei muita lemmikkieläimiä ole ollut kuin muutama undulaatti, joista sittemmin piti allergian vuoksi luopua. Onneksi Kessy on paranemaan päin! Nyt pitäisi vielä saada tuo emäntä kuntoon..

Eläinlääkärireissun jälkeen käväisimme Subwayssa noutamassa hieman murua rinnan alle, oli muuten kehittynyt aika nälkä! Ensimmäistä kertaa maistuin kyseisen lafkan tuotteita ja täytyy todeta, että on niin täyttäviä ja makoisia, ettei paremmasta väliä (ja olivat varmaan sata kertaa terveellisempiäkin kuin esimerkiksi Hesen tai Mäkkärin tuotteet). Harmittavan lyhyen tapaamisen jälkeen piti lähteä taas kotia kohti. Auringonlaskua kohden kohti Lahtea linja-autossa istuessani mietin, miksei tällaisia päiviä voi olla enemmänkin? Ihania hetkiä ystävän kanssa, vaikkei nyt eläinlääkärissä aina, mutta kuitenkin.

Read the rest of this entry »

Maailman paras palkka

Huomenta! Muutama tunti on jo töitä tehty, vaikka virallinen työaika olisi kahdeksasta puoli neljään. Haluan aloittaa ajoissa, jotta voisin lopettaakin aikaisin. Välillä tulee huhkittua ilman taukojakin. Armeijan opit ovat jääneet mieleen - mitä nopeammin, sitä nopeammin. Eilen tuli tehtyä muutama ylityötuntikin, ihan varastoon vaan. Joustava työaika rules!

Eilen tilitin yhdelle ystävälleni siitä, miten kiittämättömyys on maailman palkka! Sitä tekee ilmaiseksi, täysin vapaaehtoisesti työtä yhteisen asian hyväksi ja sitten ollaan valmiina "näyttämään ovea". Tämä ainoastaan siitä syystä, ettei koulun ja muun elämän takia pysty 100% sitoutumaan tiettyihin asioihin.

No, tämä koskee tietenkin vaan tiettyä vapaaehtoistyötä. Toisessa vapaaehtoistyössä taas pystyy hyvin tekemään hommia sen joustavuuden takia: jossei kokouksiin ehdi, niin ei ehdi. Välillä mietin, pitäisikö lopettaa kaikki ja keskittyä itse elämään - siinäkin olisi tehtävää vaikka muille jakaa. Vaan on se hyvä harrastus ja vastapaino opiskelulle. Ehtona tietenkin, ettei siitä tule taakkaa tahi pakkoa; muuten siitä katoaa sen mielekkyys. Pakkopullaa, nääs!

Read the rest of this entry »

Kesäduuni-blues

Hyvää heinäkuun viimeistä päivää! Kesäkuukausista on tämän päivän jälkeen enää yksi jäljellä, eli elokuu. Sää näyttää suosivan lomailijoita, mutta ei meitä kesätyöntekijöitä. Allekirjoittanut soittaa nimittäin kahden viikon ajan kesäduuni-bluesia Kuntalehden verkkotoimittajana. Tehtävänäni on seurata kunta-alan uutisia kotimaasta sekä lähinnä Pohjoismaista. Joustava työaika ja siistiä etätyötä. Uutispäivä tosin vaikuttaa aika hiljaiselta, toivottavasti tahti paranee - onhan useat kesälomalaiset jo palannet töihin. Viikon sää näyttää helteiseltä ja oikea paikka olisi ulkona rannalla löhöilemässä. Mutta toivotaan, että kesää on jäljellä myös tulevana viikonloppuna.

Eilen illalla juttelin erään hyvän ystävän kanssa tietotekniikasta - mitä olisi elämä ilman esimerkiksi messengeriä. Totesimme, että aika lohduttoman yksinäistä. Mesen kautta kaukaisimmatkin ystävät ovat lähellä ja keskustelu käy sujuvasti hymniöiden kanssa tai ilman.

Mikään maailmassa ei tietysti korvaa ystävän lämmintä fyysistä läheisyyttä ja silmäkontaktia. Unohtamatta tietenkään kaunista ruumiin sanatonta kieltä, josta myöhemmin lisää. Tietotekniikasta on siis paljon apua yksinäisyyteen ja ikävään. Meseilemisiin!

EDIT: Blogini rss/xml-syötteessä on jotain häikkää, eli ette tällä hetkellä pysty tilaamaan blogiani rss-lukijaohjelmiin. Sääli.

Read the rest of this entry »

Puhumisen vaikeudesta

Suomalainen mies ei tunnetusti puhu eikä pussaa. Valitettavasti myös minä kuulun tuohon stereotyyppiseen joukkoon. Varsinkin tärkeistä asioista puhuminen tuntuu olevan meille miehille vaikeata - jostain syystä. Urheilusta, armeija-ajasta ja muusta kyllä puhutaan, mutta ei ystävyydestä tai rakkaudesta - hui, miten vaikeat aiheet meille miehille! Puhun siis mielelläni ystävien ja kavereiden kanssa - jopa tuntemattomille! Mutta tietyt aiheet vaan vetävät hiljaiseksi. Peruskouluaikojen rakkauskirjeistä saa kuulla vieläkin, lukiossa älysin moisen touhun lopettaa (ettei joutuisi uudelleen naurunalaiseksi).

Minä olen päättänyt parantaa tapani. Siis opetella ainakin tuota puhumista nyt ensimmäiseksi. Viime syksynä osallistuin Punaisen Ristin järjestämään henkisen tuen peruskurssille. Olin ainoa miespuolinen henkilö siellä. Olo oli aluksi nihkeä, mutta ei tuo nyt niin kamalaa ollut. Lopulta tuli puhuttua tuntemattomille sellaisista asioista, joista en ole ennen puhunut. Oppia ikä kaikki! Täytyy lähteä jatkokurssillekin, jos sellainen järjestetään joskus jossain lähistöllä.

Puhumisen lisäksi on tärkeätä osata kuunnella. Valitettavasti kuuntelemisen taito tuntuu olevan monella hyvällä puhujalla hukassa. Inhoan sellaisia ihmisiä, jotka eivät kuuntele, mitä toinen ihminen sanoo. Se on epäkohteliasta ja vie itse puhumiseltakin pohjan. Miksi haaskata energiaa tärkeistä asioista puhumiseen, jossei toinen osapuoli kuuntele?

Puhumisesta saan hyvän aasinsillan henkilökohtaiseen kännykkäkäyttäytymiseen. Nolosti on myönnettävä, että olen tekstiviesti-ihminen. En pidä kännykkään puhumisesta; sen tietävät ystäväni ja kaverini. Tekstiviestittäminen näkyy myös laskussa - tekstiviestien osuus on moninkertainen puhesykäyksiin verrattuna. En tiedä miksi haluan hoitaa esimerkiksi viranomaisasioita sähköpostitse tai menemällä käymään ennemmin kuin soittaisin heille. Myös ystäville lähtee enemmin lohdutus-/onnittelutekstiviestejä kuin puheluita.

Muutamaan otteeseen olen halunnut soittaa muutamalle ihmiselle, joita minulla on ikävä ja jotka kenties tarvitsevat lohduttavaa ääntäni. Vaikka ihmiset olisivat pikavalinnassa, niin ei heille tule soitettua. Mistä tuokin johtuu? En varmaan halua häiritä heitä, olla vaivaksi. Totta kai he voivat sanoa, etteivät ehdi puhua kanssani. Ehkä en kestä tulla hylätyksi. No, joka tapauksessa tavoitteenani on parantaa tätäkin puutetta. Ehkä on otettava härkää sarvista ja joskus painettava sitä pikavalintanäppäintä. Jo tulevan ammatinkin kannalta olisi hyvä oppia puhumaan myös puhelimessa - kaikkia asioita ei voi hoitaa sähköpostitse tai tekstiviestitse, se on selvä.

Ja mitä pussaamiseen tulee, niin se on kyllä opittava heti alusta alkaen. Tuota kun ei ole tullut juuri harrastettua - syystä tahi toisesta..

Read the rest of this entry »

"Kumi laulaa..."

Huomenta! Väsyttää. Täällä päin kuntaa on näköjään nukkuminen kielletty kesäöisin. Bensa on vielä näköjään suhteellisen halpaa, sillä kortteliajo jatkuu kiivaana, kumi laulaa ja moottoripyörät sekä kaikenlaisten teinibemaerit ajavat varmasti ylinopeutta, sen minkä ehtivät. Asian tekee helpoksi sen, että hyvää suoraa täällä riittää. Ja kun tie on öisin melko tyhjä, niin tilaisuus tekee varkaan. Lisäksi humalaiset metelöivät naapuritalon pihassa ja kusevat sinne, minne nyt ikinä kehtaavatkin.

Poliisia, sitä ei näy missään illalla; päivällä koppalakkeja kyllä liikkuu. Partioivat kaikki varmaan yhdessä läjässä Lahden keskustassa. Maaseudun rauhaa mukamas! No, tilanne toivottavasti korjaantuu. Laitoin yhdelle tutulle kyläpoliisille sähköpostia ja otan asian varmasti esille seuraavan kerran, kun tuolla kylillä häntä näen. Ei tätä rumbaa enää kolmatta kuukautta jaksa. Kun pääsisi keskelle korpea karkuun - ihanaan hiljaisuuteen. Mutta ei.

Read the rest of this entry »

Heinäkuun viimeistä perjantaita!

Jälleen perjantai ja viikonloppu edessä. Hieman väsyttää taas, kun joku kulutti autonsa kumia ainakin kolme kertaa tuossa risteyksessä. On se kumma, kun ei poliisia näy missään. Äsken tuli käytyä pyöräilemässä ja iltasella pitää tehdä pieni kävelylenkki. Eipä mitään ihmeitä suunnitelmissa lauantain ja sunnuntain varalle. Jos vaikka yksinään taas elokuvissa, Da Vinci pitäisi käydä ihmettelemässä ennen kuin kyseinen filkka lähtee pois ohjelmistosta. Harmi vaan, että Lahdessa nuo elokuvat alkavat vasta kahdeksan jälkeen. Parin tunnin kuva ja siihen päälle pientä murkinaa/siideri, niin johan siinä kolkutellaan puoltayötä. Ei siinä mitään, jos asuisi Lahdessa, mutta kun pitää naapurikuntaan vielä körötellä. Jos vaikka päivänäytökseen suosiolla joskus. Iltasella tarinaa kännykkäkulttuurista - ainakin henkilökohtaisella tasolla.

Read the rest of this entry »

...ja takaisin kotio

Terveiset Tampereelta! Yliopistokaupunki elää ja voi hyvin, vaikkei yliopistolla juurikaan elämää näkynyt. Kaikki opiskelijat ja henkilökunta vissiin löhöilevät rannalla - niin tulisikin! Oli outo olo, kun astuin junasta Tampereen kamaralle - paikka ei tuntunut juuri miltään. Voi olla, että olen niin turtunut tuohon ainaiseen pendelöimiseen, ettei Mansekaan tunnu enää toiselta kodilta (mikäli se sitä on koskaan ollutkaan). Mutta kaunokaiset, ah, heitä oli ihana katsella! Kyllä tamperettaret ovat sitten kauniita, ei tarvitse hensinkiläisille kilpasiskoilleen yhtään hävetä! Kävin erään toimittajakollegan kanssa syömässä. Oli niin maittava ja iso hampurilainen, ettei kyllä ole ollut nälkä! Puimme kaikenlaisia asioita gradusta lähtien. Mukava päivä, edes yksi tuollainen kesään..

VR - tuo ikuinen myöhästelijä näytti jälleen kyntensä. Tampereen juna (siis Manseen) lähti 20 minuuttia myöhässä. Eikä konnarit selitelleet mitään! Lisäksi raidesotkut Riihimäellä aiheuttivat ylimääräistä huolta kanssamatkustajille. Itse olen tuohon VR:n touhuun tottunut ja osittain jo kyllästynyt - köröttelen linja-autolla ainakin Lahdesta Helsinkiin ja takaisin.

Ja voi Landis, voi voi voi... *painokelvotonta tekstiä*

Read the rest of this entry »

Tampereelle takaisin..

Aikaista huomenta! En ole tottunut heräilemään näin aikoihin, mutta kai se on totuttava pikkuhiljaa.. Parin tunnin päästä istun jo Tampereen junassa, matkalla "toiseen kaupunkiini"; tai no, enhän tuolla vielä asu - tokkopa se sitten toinen kaupunkini on, mutta kuitenkin.. Suunnitelmissa on ainakin käydä yliopistolla (kuinkas muuten) hoitamassa muutama asia. En ole vielä maksanut ensi vuoden "lukukausimaksuja", mutta kyllä sen ehtii - vaikka tänään yliopiston laskunmaksuautomaatilla.

Sitten olisi ohjelmassa keskustelu- ja lounastuokio erään toimittajakollegan kanssa. Tämä onkin tervetullut ohjelmanumero, sillä muiden ystävieni kanssa suunnitellut piknikit sun muut ovat menneet puihin - kaikki tietysti olosuhteiden pakosta. Perjantaina olisi ollut taas Hesan reissu tiedossa, ja leffaa sun muuta mukavaa. Tuo siirtyi harmikseni maanantaille, joka ei taas minulle sopisi. No, olen tottunut siihen, että aikataulut menevät aina uusiksi. Olen julistanut tämän kesän kaikkein surkeimmaksi (siis henkilökohtaisella tasolla, en säiden puolesta). Onni yksillä - kesä kaikilla.

Read the rest of this entry »

Kipin kapin kesäteatteriin!

Aurinkoista keskviikkoista iltapäivää! Tuppaa hieman väsyttämään, kun huoltomiehet tuolla naapuritalossa rupesivat ahkeroimaan jo aamuseitsemältä. Voitteko kuvitella? Kesti aikansa, kun sain taas unen päästä kiinni. No, pitää päikkärit koisia jossain vaiheessa - vaikka ruoan jälkeen. Tänään kun televisiostakaan ei tule mitään katsomisen arvoista.

Terveiset Kouvolan kesäteatterista, jossa vierailimme eilen illalla. Kyseessä oli SPR Nastolan osaston perinteinen jäsenretki, jota allekirjoittanut osaston aktiivin ominaisuudessa oli ensimmäistä kertaa järjestämässä. Tuollaisen matkan järjestäminen ei ole niitä kaikkein helpompia tehtäviä: on varattava linja-auto, kirjoitettava jäsenkirje, vastattava puhelimeen ja varattava liput. Mutta kaikesta huolimatta kesäteatterimatka oli onnistunut, ja matkalaiset tyytyväisiä! :) Mikäli ette ole käyneet vielä kesäteatterissa - kipinkapin sinne!

Eikä tuo Naisten hurmaaja hassumpi ollut - kesäteatteriesitykseksi. Itsekin näytelleenä täytyy sanoa, että loistavaa työtä! Näyttelijät olivat harrastelijoita, mutta jälki hyvää - muutamaan seikkaan huomio kuitenkin kiinnittyi; puheen kuuluvuuteen ja dialogiin. Kesäteatteri on vaativa teatterimuoto jo ympäristönsä kannalta. Vuorosanat tulee melkein huutaa eikä selkä yleisöön päin tulisi puhua.

Itse en kylläkään kesäteatterissa esiintyisi, liian monta näytöstä ja liian vaativa yleisö..;) Lukioaikoina oli helppoa olla mukana eri produktioissa, kun tiesi, ettei meiltä voi paljoa vaatia. Näyttelemisistä jäi hyvät muistot ja paljon ystäviä.

Read the rest of this entry »

Arvostelussa She´s the Man (2006)

She´s the Man (2006)

Kyseessä on Andy Fickmanin ohjaama romanttinen komedia jalkapallosta, rakkaudesta jalkapalloon ja tietysti rakkaudesta toiseen ihmiseen. Monien solmujen vyyhti saa alkunsa siitä, kun tyttöjen jalkapallojoukkue lopetetaan pelaajien puuttuessa aivan koulujen (Cornwall vs. Illyria) mestaruusottelun kynnyksellä. Tyttöjoukkueen kapteeni, jalkapalloileva Viola (ihastuttava Amanda Bynes, Sisko ja sen sisko) haluaa kuitenkin pelata mestaruudesta poikien joukkueessa - hinnalla millä hyvänsä. Viola saa hyvän tilaisuuden pelaamiseen, kun hänen ilmetty isoveljensä Sebastian (James Kirk, muun muassa Smallville) lähtee Lontooseen musisoimaan. Violan hyvä ystävä Paul (Jonathan Sadowski, Navy CSI) loihtii kaunottaresta pojan ja näin ujuttautuminen poikien joukkueeseen voi alkaa.

Elämä eliittikoulussa ja teinipoikien huonetoverina ei kuitenkaan ole helppoa. Harmit alkavat erityisesti, kun Viola rakastuu komean atleettipoikaan, jalkapallojoukkueen kapteenina toimivan Dukeen (Channing Tatum, Maailmojen sota). Duke kuitenkin haluaa tutustua koulun suosituimpaan tyttöön, Oliviaan (Laura Ramsey) Varsinainen soppa syntyy siitä, kun Sebastian saapuu Lontoosta aivan mestaruusottelun aattona. Kuka lopulta rakastaa ja ketä - onnistuuko Viola huijaamaan Sebastina?

Luvassa on romanttisia sotkuja Shakespearen tyyliin ja sekoilua ala Mrs.Doubtfire. Elokuvan juoni kulkee soljuvasti ja tarinankerronta monipuolista muutamista hölmöistä goofeista (movie mistake) huolimatta. Roolihenkilöiden välinen dialogi on sujuvaa ja hauskat tilanteet luovat hauskoja lausahduksia - hauskaa siis riittää lähes koko 149min! Ihastuttava Amanda Bynes onnistuu roolityössään palloilevana Violana ja jatkaa Sisko ja sen Sisko -televisiosarjasta tuttua ilveilyään. Myös Channing Tatum vakuuttaa roolityössään. Mainitsemisen arvoinen on myös veteraaninäyttelijätär Julie Hagerty. Ainoa, mikä pudottaa pisteitäni, on (tietenkin) ennakoitavuus. Tarinan lopun voi jo aistia elokuvan keskivaiheella. Milloin elokuvantekijät havahtuvat siihen tosiasiaan, ettei aina saa, mitä haluaa?

Jalkapalloilusta puhuttaessa elokuva tarjoaa faneille enemmän kuin esimerkiksi FC Venus. Katsojat viedään harjoituskentille ja itse mestaruusotteluakin käsitellään mielestäni kattavasti. Ainoa, mikä häiritsee eurooppalaista(kin) katsojaa, on termien sekoittaminen. Amerikassa kun tämä meidän jalkapallomme tunnetaan nimellä soccer. Välillä tuota termiä käytetäänkin, mutta enimmäkseen puhutaan jenkkifutista tarkoittavasta footballista. Myös pelipaikoista puhuttaessa sekaannusta aiheuttaa termi quarterback, joka siis amerikkalaisessa jalkapallossa on hyökkääjä/pelinrakentaja: soccerissa tuo termi on forward. Kaikesta huolimatta jalkapallon ja muun materiaalin osuus on aika lailla tasoissa.

Eli mikäli rakastat jalkapalloa ja pidit FC Venuksesta, niin mene ihmeessä katsomaan tämä. Mikäli et pitänyt FC Venuksesta, niin harkitse silti ihmeessä! Yksimiehinen raatimme antaa Finnkinon kuukauden elokuvalle romanttiselle(jalkapallo)komedialle kolme ja puoli tähteä (***1/2). Myös romantiikan nälkäisille...;)

Read the rest of this entry »

Hyvää yötä, Helsinki..

Viikon ensimmäinen postaus näin myöhässä, mutta parempi ehkä niin. Terveisiä Helsingistä! Oli pakko käydä pääkaupungissamme hoitamassa muutama asia ja viettämässä kesäistä päivää noin muuten vaan. Ihana kesäkaupunki, voi kun olisi varaa muuttaa sinne kesäksi! Uudet auringonlasitkin tuli hommattua, ale:sta, mistäs muualta. Poikkesin katsomassa myös Tennispalatsissa pyörivää She´s the Man -elokuvaa, josta arvostelu myöhemmin. Vähän porukkaa, päivänäytöksessä - suosittelen lämpimästi! Elokuvasta nauttii enemmän, mitä vähemmän on muita katsojia. Ainoa harmittava puoli on noin vartin ennakkomainokset. Sen ajan mikä menee turhia mainoksia katsellessa voi käyttää paljon hyödyllisemminkin. Mihin, sen saa jokainen päätää itse.

Ystävääni en sen sijaan päässyt valitettavasti tapaamaan, sillä hän oli saapuessani Helsinkiin matkalla kotiin Pohjanmaalle katsomaan sairastunutta isäänsä. Perhe tulee ensin, tietysti - elokuviin ja pubiin pääsee ystävien kanssa myöhemminkin. Kunpa vaan voisin tehdä jotakin hänen hyväkseen.

Matkan Oopperan turistipysäkille (eli linja-autoon ja kotio) kuljin Töölönlahden rannan kautta. Lämmin ja aurinkoinen kesäpäivä oli houkutellut rannalle makaajia kohtalaisesti. En ollut aikoihin nähnyt niin paljon onnellisia ja rentoja ihmisiä, kuin siellä näin. Kuka nojasi puuhun, kuka otti aurinkoa selältään maaten ja kuka käytti aikansa lukemiseen. Olisi tehnyt mieli heittäytyä sekaan, mutta mielialasta ja ajan paljoudesta johtuen jäi toiseen kertaan. Helsinki on hieno kesäkaupunki, olkaa onnelliset - jotka asutte siellä!

Read the rest of this entry »